Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Paluu Lyokoon osat 10-12

 

Paluu Lyokoon
osa 10

Oli ystävänpäivän ilta ja Kandicin sisäoppilaitoksessa oli järjestetty ystävänpäiväjuhlat. Sinne menivät kaikki, pareittain tai ilman paria. Yumi, Ulrich, Jeremy & Aelita odottivat Oddia, joka oli, kuten yleensäkin, myöhässä. Ja hänelle ei ollut paria juhliin. NO se nyt ei ollutkaan mikään yllätys.
Jeremy ja Aelita olivat häikäisevän kaunis pari; Jeremyllä oli smokki päällään ja Aelitalla oli aivan upea, vaaleanpunainen mekko, joka sopi Aelitan pitkiin hiuksiin.
Ulrich ja Yumi olivat myös kaunis pari. Ulrichilla oli myös smokki ja Yumilla oli Geishan asun tapainen mekko.
He olivat jo juhlineet jonkin, aikaa kun Aelita huomasi Oddin.

Aelita: Odd tuli!
Ulrich: No vihdoinkin!
Odd: Terve kaverit.
Yumi: Et näytä iloiselta?
Odd: Et itsekään näyttäisi…
Ulrich: Minä hoidan tämän… *Vie Oddin sivummalle* Mikä on?
Odd: Ei mikään.
Ulrich: Odd… olen tuntenut sinut yli kolme vuotta ja olemme parhaat kaverit. Miksi et voi kertoa minulle?
Odd: Ei se siitä johdu, ettenkö luottaisi sinuun, mutta en vain voi kertoa.
Ulrich: Onko se siis salaisuus?
Odd: Nooo, tavallaan.
Ulrich: Kerro myöhemmin, jooko? Kohta Yumi vielä vie Williamin tanssimaan… joten pitänee mennä! *Menee hakemaan Yumin*
Odd: *Ajattelee* Niin… olemme parhaita kavereita, mutta Yumi vie silti voiton bestiksen kanssa olemisesta… No jaa… *Lähtee juhlista*

Aelita: Jeremy, Odd lähtee!
Jeremy: Tule, mennään! *Juoksevat Oddin perään* Odd!
Odd: Mitä nyt, miksi ette ole pitämässä hauskaa?
Aelita: Koska olemme huolissamme sinusta!
Odd: Todellako?
Jeremy: Mitäs luulisit?
Odd: Kiitti kaverit!
Aelita: Odd, voisitko kertoa, mikä on?
Odd: Öömh, en haluaisi puhua siitä…
Jeremy: Alat kuulostaa ihan Jimiltä!
Odd: *Nauraa*
Jeremy & Aelita: *Hymyilevät*
Odd: Mennäänkö pitämään hauskaa?
Aelita: No mikä ettei! *Naurahtaa*

He menivät takaisin juhliin, jossa Ulrich ja Yumi etsivät heitä.
Yumi: Tuolla he ovat!
Ulrich: Missä te olitte? Etsimme teitä ympäri salia!
Aelita: Olimme ulkona juttelemassa.
Yumi: Aijjaa… Tule Ulrich, mennään! *Vetää Ulrichin mukanaan*
Jeremy: Nyt tulee ongelmia… Sissi näkyvissä!
Aelita: Aikooko hän mennä Yumin ja Ulrichin väliin kesken tanssin? *Katsoo Sissiä*
Odd: Miksi te olette niin epäluuloisia?
Jeremy: Miten niin?
Sissi: *Kävelee Oddin luokse* Hei Odd.
Aelita & Jeremy: *Katsovat Oddia järkyttyneinä*
Aelita: Öömh… Odd…?
Odd: Kerron myöhemmin… See ya! *Lähtee Sissin kanssa*
Ulrich: Näinkö minä harhoja, vai lähtikö Odd juuri SISSIN kanssa tanssimaan?
Jeremy: Näit oikein…
Yumi: Sen takia hän ei siis tahtonut kertoa mitään!
*He alkavat nauramaan*

Myöhemmin illalla Oddin ja Ulrichin huoneessa…
Ulrich: Odd, voisitko selittää?
Odd: Niin mitä?
Ulrich: Tätä päivää?
Odd: Tarkoitatko Sissiä?
Ulrich: Enköhän.
Odd: No mitä, hän on vain kaveri.
Ulrich: Okei.

Samalla aikaa erakkomajalla…
Aelita: Juhlissa oli kivaa, vai mitä?
Jeremy: Sinun kanssasi on aina kivaa. *Hymyilee*
Aelita: Pitää varmaan mennä nukkumaan… enää viikko koulua…
Jeremy: Aivan. Mukavaa kun kesäloma tulee.
Aelita: Niin…
Jeremy: Etkö ole iloinen lomasta?
Aelita: Olen toki, mutta kun minulla ei ole mitään paikkaa minne mennä.
Jeremy: Ai niin… Mutta minähän lupasin sinulle lahjan?
Aelita: Niin lupasit.
Jeremy: No, lahjani on se, että sinä tulet minun kanssani koko loman ajaksi Kreikkaan lomalle.
Aelita: …MAHTAVAA!
Jeremy: Pidätkö lahjastasi?
Aelita: Se on ihana! Kiitos Jeremy! *Halaa Jeremyä*
Jeremy: *Hymyilee*

He alkoivat nukkumaan molemmat onnellisina…

Aelita näki unta, kuinka jokin tavoitteli häntä, mutta ei saanut kiinni. Unessa olivat kaikki hänen ystävänsä, Ulrich, Odd, Yumi ja Jeremy. He kannustivat häntä juoksemaan kovempaa, mutta hän ei enää jaksanut. Hänet oli melkein saatu kiinni, kun hän pääsi turvaan…

Aelita heräsi omaan huutoonsa. Hän oli peloissaan, koska tiesi mitä uni tarkoitti. X.A.N.A oli jälleen hereillä… Hän juoksi Jeremyn huoneeseen, jossa tietokone oli päällä ja Jeremy ohjelmoi sitä.

Aelita: Jeremy! Miten on mahdollista, että X.A.N.A on jälleen hereillä?
Jeremy: Jonkun on täytynyt avata supertietokone…
Aelita: Kuka se voisi olla?!
Jeremy: Franz…
Aelita: Ei! Isä EI tekisi sitä!
Jeremy: Oletko itse nähnyt häntä muutamaan päivään enempää kuin aamuisin vilaukselta?
Aelita: E-en… Mutta isä ei tekisi sitä!
Jeremy: Hälytetään muut ja mennään tehtaalle.

He soittivat Yumille, Oddille ja Ulrichille, jotka lähtivät heti tehtaalle. Kun he olivat puistossa, he olivat aivan kuin ennen vanhaan: Lyokosotureita ja kavereita. He saapuivat tehtaalle muutaman minuutin kuluttua ja pian he olivatkin jo labrassa, missä Jeremy ja Aelita jo odottivat.
Jeremy käski kaikki neljä skannereille, koska supertietokone oli auki jo valmiiksi. Hän lähetti heidät Lyokoon, aavikolle.

Aelita: Jeremy, me olemme täällä.
Jeremy: Menkää pohjoiseen, siellä on aktivoitu torni.
Aelita, Odd, Yumi ja Ulrich juoksivat torniin lähelle, mutta kun he näkivät sen, he hämmästyivät.
Odd: Hei Einstein, miksi torni on aktivoitu MEIDÄN käyttöömme?
Jeremy: Outoa…
Aelita: Hei katsokaa! Se on Skidi!
Jeremy: Franz! Kuuletko minua?
Franz: Kuulen sinut loistavasti Jeremy.
Jeremy: Miksi avasit supertietokoneen?
Franz: X.A.N.A… se uhkaili minua… minun oli pakko tulla tekemään siitä loppu!
Jeremy: …
Franz: Aelita, toin Skidin ehjänä takaisin. Korjasin sen. Menkää, teidän on tuhottava X.A.N.A:n viimeinenkin kopio! Jeremy, lähetän sinulle koordinaatit.

Jeremy: Okei… sain ne. Viimeinen kopio on Afrikassa.
Aelita: Isä, mitä sinulle tapahtuu?
Franz: Se selviää myöhemmin, kultaseni.

Aelita, Odd, Ulrich ja Yumi menivät Skidiin sisälle. He menivät ulos oikeasta Lyokosta ja suuntasivat digimereen. Siellä heitä vastassa oli tuttu joukko: Haita ja Ankeriaita oli vaikka muille jakaa.

Mutta koska se oli Lyokosotureille tuttu homma, he tuhosivat ne hetkessä ja jatkoivat sitten matkaa… Pian he olivat jo kopion luona ja menivät sinne.

Aelita: Jeremy, olemme kopion sisällä. Minä aktivoin tornin meidän käyttöömme.
Jeremy: Tee se.

Aelita aktivoi tornin, jossa Skidi oli kiinni. Jeremy päätti lähettää Oddin ja Ulrichin tuhoamaan supertietokoneen.

Jeremy: Tytöt, menkää ulos vartioimaan. Ikinä ei voi tietää, mitä X.A.N.A saa päähänsä estääkseen tuhoutumisensa.
Aelita ja Yumi menivät ulos tornin luo vartioimaan Skidiä. Pian Aelita huomasi, että sieltä oli tulossa suuri joukko Mantoja kohti heitä…

Aelita: Jeremy! Meillä on seuraa, X.A.N.A lähettää Mantoja!
Jeremy: Ei, ne eivät ole X.A.N.A:n lähettämiä, vaan Franzin!
Yumi: Täh? Siis suojelevatko nuo Mantat meitä vai?
Aelita: Olet oikeassa Yumi! Ne suojelevat meitä ja Skidiä!

Sillä välin Odd ja Ulrich olivat tehtaan kopiossa. Koska paikka oli heille ennestään tuttu oikeasta maailmasta, he pääsivät nopeasti supertietokoneen luokse ja tuhosivat sen.
Ulrich: Tämä on vähän liiankin helppoa!
Odd: Niin on… Mennään käymään labrassa.
Ulrich ja Odd: *Menevät hissillä yhtä kerrosta ylemmäs*

Ulrich: Hei Jeremy!
Jeremy: Mitä nyt?
Odd: Meillä on pieni yllätys sulle!
Jeremy: No mikä?
Ulrich: Me löydettiin sulle kaksoisveli! ja se näyttää lähettäneen MEIDÄN maailmaamme sotureita!
Jeremy: ?!!! Tulkaa pojat pian pois sieltä! Kopio tuhoutuu pian!
Ulrich: Mitä odotat, tuo meidät takaisin!
Teidän täytyy tehdä se itse! Minä yritän suojata oikeaa Lyokoa!
Ulrich: Okei Odd, kolmosella.
Odd: Yksi… Kaksi… Kolme! Lasernuoli!

He devirtualisoituvat Skidiin sisälle. Sillä välin Yumi ja Aelita, sekä Mantat, puolustivat Skidiä Ravuilta, joita oli ainakin yli 50.
Yumi: Aelita! Pojat ovat palanneet jo! Meidän täytyy lähteä!
Aelita: Okei, mennään!
Jeremy: Te ette ehdi juosten! Käyttäkää Mantoja!
Aelita: Selvä!

Aelita ja Yumi hyppäävät kahden Mannan kyytiin ja ne saavat supernopeuden. Muutamassa sekunnissa he ovat Skidin luona ja poistuvat kopiosta.

Jeremy: Aelita!
Aelita: Jeremy...me olemme turvassa, pääsimme juuri ajoissa ulos!
Jeremy: Hienoa, hyvin tehty kaikilta!
Aelita: Me olemme nyt Lyokossa, palauta meidät maahan!
Jeremy: Palauta Odd, Ulrich ja Yumi.
Franz: Jeremy, älä vaivaudu palauttamaan minua.
Aelita: Isä, sinun on tultava mukaani!
Franz: Minun täytyy tuhota X.A.N.A!
Aelita: Me tuhoamme X.A.N.A:n YHDESSÄ!
Franz: Aelita, ei! MINÄ tuhoan X.A.N.A:n, koska itse sen kehitin ja vaaransin maailman!
Aelita: Niin, mutta minä olen torjunut X.A.N.A:a koko ikäni!
Franz: Hyvästi Aelita. Jeremy, pidä Aelitasta huolta!
Jeremy: Hyvä on, Franz...
Aelita: ISÄ, EI!
Franz: Jeremy, palauta Aelita NYT!
Aelita: JEREMY! ET TEE SITÄ, ET ANNA ISÄNI KUOLLA!
Franz: Jeremy, tee se! Palauta Aelita takaisin!
Jeremy: *Kuuntelee hämmästyneenä isän ja tyttären riitelyä* En pysty materialisoimaan Aelitaa takaisin! Hän esti sen!
Franz: Jeremy, lupaa minulle, että huolehdit Aelitasta minun poislähtöni jälkeen.
Jeremy: Minä lupaan...
Aelita: Jeremy, sinun ei tarvitse luvata MITÄÄN! Isä tulee mukanani!
Franz: Koska Jeremy ei pysty lähettämään sinua takaisin, minä lähetän... *Ampuu laserin Aelitaan*
Aelita: Isä, EI!

Samalla hetkellä Franz lähetti viruksen, joka alkoi tuhota X.A.N.A:a. Viimeinen asia, mitä Aelita Lyokossa näki, oli kun aavikko katosi ja hänen isänsä katosi sen mukana...

Aelita: ISÄ, EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!  *Katoaa Lyokosta samalla hetkellä*
Jeremy: *Menee skannereille*
Aelita: *Tulee ulos skannerista* Jeremy...
Jeremy: Aelita, isäsi teki sen ajatellen sinua...
Aelita: Tiedän... Mutta ei hänen olisi tarvinnut uhrata itseään sillä tavalla!
Odd: Miten sitten, antaen muutaman ötökän ampua itsensä?
Jeremy, Ulrich & Yumi: ODD!
Aelita: Sinä voit olla niin idioottimainen halutessasi!
Odd: Mitä minä muka nyt tein?
Ulrich: Etkö vaan voisi olla hiljaa kerrankin?
Odd: Okei.

He kävivät sammuttamassa supertietokoneen.
Heillä kaikilla oli surkea mieli, koska he olivat surullisia Aelitan puolesta ja siksi, koska he olivat menettäneet Franz Hopperin iäksi. Jopa Odd pysyi hiljaa ja mietteissään.
Jeremy oli ainoa, jonka Aelita halusi lähelleen, kaikille muille hän huusi ja raivosi. Jeremy vei Aelitan takaisin erakkomajalle, koska hän halusi Aelitan rauhoittuvan edes hieman.
Kun Aelita pääsi sänkyynsä, hän nukahti heti.

Myöhemmin yöllä, kun Jeremy oli koneella etsimässä edes pientä jälkeä Franzista, Aelita heräsi. Hän lähti kävelemään ja meni Jeremyn huoneeseen.

Aelita: Jeremy…
Jeremy: Sinä heräsit.
Aelita: En saanut enää unta ja haluan että sinäkin nukut.
Jeremy: Kyllä minä nukun… nyt minulla on tärkeää tekemistä.
Aelita: Löysitkö mitään?
Jeremy: Täh?
Aelita: Löysitkö isästä mitään jälkiä?
Jeremy: En valitettavasti…
Aelita: Jeremy… isä on mennyttä, et löydä häntä enää…
Jeremy: Sitä arvelinkin…
Aelita: Jeremy, mene nukkumaan. Tarvitset lepoa, aivan kuten minäkin. Tästä lähtien meidän täytyy keskittyä opiskeluun.
Jeremy: Olet oikeassa. *Sammuttaa tietokoneen* Hyvää yötä Aelita.
Aelita: Hyvää yötä. *Menee omaan huoneeseensa ja nukahtaa*

Paluu Lyokoon
osa 11

Aamulla herätessään Yumi tunsi päänsärkyä kaiken tämän kiireen takia. Eilen illalla hän oli tullut myöhään sisälle ja vastassa oli ollut Hiroki, joka oli sitten koko ajan huutanut "Yumi tykkää Ulrichista!", kunnes hän oli hermostunut ja uhannut, että jos tämä vielä kerran sanoo sen, niin hän kertoisi Millylle yhden asian. Se oli onneksi hiljentänyt pikkuveljen.

Ihan kuin päänsärky ei olisi ollut tarpeeksi, hänet oli vieläpä komennettu vahtimaan Hirokia koko päivän, koska vanhemmat lähtivät kaupungille. Heillä kuulemma oli "tärkeitä asioita".
Yumi kylläkin tiesi mitä ne "asiat" olivat: he vain halusivat eroon Hirokista, joka oli aikamoinen kiusankappale… varsinkin kun Hiroki oli samassa koulussa hänen kanssaan.
Silloin Yumin puhelin soi.

Yumi: Haloo?
William: Hei Yumi, voitaisiinko tavata?
Yumi: William… tänään ei ole sopiva päivä tavata.
William: Yumi, minä haluan vain puhua, okei?
Yumi: No… okei sitten. Koulun jälkeen puistossa, onko selvä?
William: Nähdään siellä.

William lopetti puhelun ja Yumi huokaisi helpotuksesta. "Kunhan hän ei tee mitään typerää". Yumi ajatteli.
Yumi lähti Hirokin kanssa kouluun, jossa Ulrich jo häntä odotteli.

Yumi: Ulrich, voitaisko puhua hetki kahdestaan?
Ulrich: Okei.
He menevät syrjemmälle puhumaan

Ulrich: Okei, mistä halusit puhua?
Yumi: William soitti tänä aamuna.
Ulrich: Mitäh?
Yumi: Hän haluaa nähdä minut koulun jälkeen ja puhua jostain.
Ulrich: Onko sinulla aavistustakaan mistä?
Yumi: Luulen että se on jotain sellaista, jotta me eroaisimme.
Ulrich: no, mitä ajattelit tehdä?
Yumi: Menen paikalle, mutta haluan että sinä tulet myös.
Ulrich: Miksi?
Yumi: Meillähän ei pitäisi olla salaisuuksia.
Ulrich: Ei niin. Paitsi ne muutamat, joista ei kerrota.
Yumi: No, niitä lukuun ottamatta. Mutta haluan sinut paikalle siksi, että hän ei voi alkaa vedota mihinkään tai mitään muuta sellaista.
Ulrich: Okei. Mennään yhdessä paikalle.

Sillä välin Jeremy ja Aelita kävelivät kouluun. Aelita oli aivan kalpea, eikä huomioinut paljoa mitään. Jeremy oli huolissaan hänestä.

Jeremy: Aelita, haluatko todella mennä kouluun?
Aelita: Tietenkin, miksi en haluaisi? Koska isäni nyt vain sattui kuolemaan?
Jeremy: Hei, tuo on täysin tarpeetonta, minä en ole mitenkään osasyyllinen.
Aelita: Anteeksi Jeremy…
Jeremy: Ei se mitään.

He jatkoivat matkaa hiljaisuuden vallitessa, kunnes he olivat koulun pihalla. Siellä olivatkin jo Yumi ja Ulrich juttelemassa. He menivät heidän luokseen ja Yumi tajusi heti, mistä oli kyse.

Yumi: Aelita, haluaisitko puhua kahden kesken? Niin kuin tyttö-tytölle?
Aelita: Se voisi ehkä olla tarpeen.
Yumi: Tule, mennään tuonne. *Osoittaa puiston reunaa*
Aelita: *Lähtee Yumin mukaan*

Ulrich: Mistäs nyt on kyse?
Jeremy: Aelitalla on masennus.
Ulrich: Ei kiva.
Jeremy: Ei todellakaan. Hän on paitsi masentunut, myös sarkastinen.
Ulrich: Jeremy, sinun täytyy ymmärtää häntä. Hän menetti isänsä.
Jeremy: Tiedän. Mutta se on vaikeaa, koska hän ei avaudu tunteistaan.
Ulrich: Hei haloo! Vaikka oletkin hänen poikaystävänsä, se ei tarkoita että hän kertoisi kaiken!
Jeremy: Ulrich, puhu vain omasta puolestasi. Et ole vieläkään kertonut Yumille tiedät-kyllä-mitä. Vai oletko?
Ulrich: Se onkin eri asia…
Jeremy: Joo, todellakin. Minähän todella unohdin, että sinä ja Yumi olettekin tykänneet toisistanne iät ja ajat, sekä kertoneet toisillenne kaiken.
Ulrich: Okei, ymmärsin.

Sillä välin Yumi ja Aelita juttelivat keskenään…
Aelita: Jeremy ei tajua, miltä minusta tuntuu.
Yumi: Hän on tietokoneilla nero, mutta tyttöjen kanssa ei, kyllä sinä sen tiedät.
Aelita: Niin tiedän. Mutta joskus toivon, että hän edes YRITTÄISI ymmärtää minua paremmin!
Yumi: Samaa minä toivon Ulrichista…
Aelita: Mitä? Eikö Ulrich muka ymmärrä sinua?
Yumi: Aina välillä aivan sama kuin puhuisi kuurolle…
Aelita: *Nauraa*
Yumi: No ihan totta! *Nauraa*

Yumi ja Aelita menevät muiden luokse. Juuri silloin Odd juoksee Ulrichin luo ja menee hänen selkänsä taakse piiloon.

Ulrich: Odd, voisitko selittää, mitä oikein teet?
Odd: Olen piilossa tytöiltä!
Ulrich: Tytöiltä?
Odd: Juuri niin! Nyt ole hiljaa ja muutkin, tulkaa siten, ettei minua nähdä!
Muut asettuvat ringiksi Oddin ympärille, jolloin Odd pystyi olemaan normaalisti.

Yumi: Voisitko selittää hieman, Odd?
Odd: No okei… En tiedä mitä on tapahtunut, mutta näyttää siltä, että melkein kaikki, joita olen tapaillut ovat perässäni!
Ulrich: *Nauraa* Mitäs olet halunnut deittailla joka ikistä tyttöä, paitsi Yumia ja Aelitaa!
Odd: … Ulrich, älä viitsi!
Ulrich: No mitä?
Odd: Ei mitään…
Ulrich: *Lakkaa nauramasta* Okei. Mulla on hieman kysyttävää myöhemmin…
Jeremy, Aelita ja Yumi: *Katsovat Oddia ja Ulrichia tajuamatta ollenkaan mistä he puhuvat.

Yumi: Voisitteko selittää?
Ulrich: Ei ole mitään selitettävää, vai mitä Odd?
Odd: Aivan, ei yyyyhtikäs mitään…

Iltapäivällä Yumi ja Ulrich kävelivät käsi kädessä tapaamaan Williamia.
William: Yumi, mitä tuo täällä tekee?
Yumi: Minulla ja Ulrichilla ei ole salaisuuksia. Voit aivan hyvin kertoa asiasi meidän molempien kuullen.
William: En kerro sitä hänen kuultensa. *Lähtee*

Ulrich: Ei se tainnutkaan olla niin kovin tärkeää asiaa, vai mitä?
Yumi: Sitä minäkin luulen. Mutta nyt minun pitää mennä tai saan kuulla kunniani siitä, kun jätin Hirokin yksin… hyvää yötä! Nähdään huomenna!
Ulrich: Öitä Yumi!

Yumi lähtee juoksemaan kotiinsa, mutta ei huomaa Williamin seuraavan häntä. Ulrich puolestaan juoksee asuntolalle ja huoneeseensa, ennen kuin kukaan saisi päähänsä häiritä häntä.

Juuri kun Yumi oli avaamassa kotitalonsa porttia, hän kuinka joku huusi häntä. Hän kääntyi katsomaan ja huomasi että se oli William.

Yumi: William, miksi sinä seuraat minua?
William: Koska minun oli pakko kertoa se asia, ilman että Ulrich kuulee siitä.
Yumi: Okei, anna tulla.
William: *Tarttuu Yumia kädestä* Yumi: Sinä olet mielestäni kaikkein kaunein ja tahdon sinun tietävän sen.
Yumi: *Punastuu* William. Minä pidän sinusta kyllä – kaverina. mutta minulla on Ulrich.
William: Tiedän, mutta minun oli aivan pakko kertoa.
Yumi: William, sinun täytyy antaa olla. Minä olen rakastunut Ulrichiin. Sinä olet vain kaveri.
William: Eikä maailmassa taida olla mitään, mikä muuttaisi sitä.
Yumi: Ei ole. Ei nyt, eikä koskaan.
William: *Ajattelee* Sehän nähdään…
Yumi: William, haluan että voisimme olla kavereita, siten ettet koko ajan olisi taustalla tai muutenkaan lähistöllä koko aikaa.
William: Hyvä on. *Lähtee*

Yumi menee sisälle ja siellä vastassa on Hiroki, jolla on enkeli-ilme naamallaan.
Hiroki: hei Yumi.
Yumi: Älä vain väitä, että kävit jälleen huoneessani tutkimassa laatikoitani?
Hiroki: E-eeen…
Yumi: AARGH, en voi uskoa! Hiroki, olen sanonut miljoona kertaa, että ET SAA MENNÄ HUONEESEENI!
Hiroki: Niin, mutta kun…
Yumi: VOIT OLLA VARMA, ETTÄ JOS VIELÄ KERRAN MENET HUONEESEENI, NIIN MILLY SAA TIETÄÄ SEN YHDEN TOSIASIAN!
Hiroki: Okei, okei! Mutta ei ole minun vikani, jos SINÄ petät Ulrichia!
Yumi: MITÄ?!
Hiroki: Minä näin sinut toisen pojan kanssa!
Yumi: En minä petä Ulrichia!
Hiroki: ETKÖ MUKA?
Yumi: EN! Et erota yhtä asiaa toisesta!
Hiroki: Voit olla varma, että Ulrich saa tietää tästä!
Yumi: Jos kerrot asiasta, voin vannoa, että sen jälkeen sinua ei ole olemassa!
Hiroki: *Mutisee* Odotas vain…
Yumi: Ja nyt sinä menet nukkumaan!
Hiroki: *Menee huoneeseensa*
Yumi: *Lähtee ulos*

Yumi juoksi asuntolalle ja heitteli pikkukiviä Ulrichin ja Oddin huoneen ikkunaan. Hänen onnekseen he olivat vielä hereillä ja pian Ulrich tuli ulos.

Ulrich: Yumi, mitä nyt?
Yumi: Hiroki… Hän näki kun William jutteli minulle kotimme edessä ulkona ja luuli heti kaikenlaista…
Ulrich: Mitä William siellä teki?
Yumi: Hänen oli pakko kertoa asiansa. Mutta se ei ole nyt tärkeää! Sinä et saa uskoa, sitä mitä Hiroki sanoo!
Ulrich: Yumi. Tietenkin minä uskon enemmän tyttöystävääni kuin hänen pikkuveljeään!
Yumi: *Hymyilee* Juuri tuon takia minä rakastan sinua niin paljon! *Halaa Ulrichia*
Ulrich: *Halaa takaisin* Ja minä sinua, koska olet yksinkertaisesti niin ihana…
Yumi: *Alkaa itkemään onnesta* Miten olinkin niin tyhmä että halusin olla vain kavereita…?
Ulrich: Et sinä ollut tyhmä. Halusit vain selvittää tunteitasi.
Yumi: Niin se taisi olla. *Hymyilee ja vilkaisee kelloa* Voi ei, äiti ja isä ovat kohta kotona ja saan kuulla kunniani kun jätin Hirokin yksin!! Minun täytyy mennä! *Lähtee juoksemaan*
Ulrich: Nähdään huomenna! *Kävelee takaisin huoneeseensa, jossa Odd lukee jotain lehteä.*
Odd: No, oliko asia kovinkin tärkeä?
Ulrich: Ei sinulle kuuluva asia ainakaan. Aletaan nukkumaan, huomenna on rankka päivä.
Odd: Okei. *Sammuttaa valot* Öitä
Ulrich: Öitä. *Nukahtaa*


Paluu Lyokoon
osa 12

Seuraava aamu oli synkeä ja sateinen. Oli viimeinen koulupäivä ennen kesälomaa, mutta se ei tuntunut siltä. Ulrich oli aivan masentunut, Odd ei jaksanut vitsailla, Jeremy oli huolissaan, Aelita puolestaan surullinen ja Yumi mietti, oliko hän tehnyt oikean päätöksen.

He kaikki tapasivat koulun aulassa, parhaimpiinsa pukeutuneina. Mutta kukaan heistä ei jaksanut hymyillä oikeasti. Ulrich piteli Yumia kädestä ja Yumi näytti iloiselta, vaikka oikeasti ei olisi jaksanut hymyillä, mutta minkäs teet kun viimeinen koulupäivä.

Aelita oli jälleen häikäisevän kaunis, mutta hän ei ollut iloinen. Jeremy seisoi Aelitan vieressä ja yritti näyttää iloiselta.  Odd seisoi Ulrichin ja Jeremyn välissä ja oli sentään jotenkin iloinen.

Rehtori: No niin kaikki oppilaat, menkää saliin paikoillenne istumaan.
Oppilaat* Menevät paikoilleen*
Rehtori: Viime vuosi on ollut erittäin tuloksekas ja olen iloinen voidessani myöntää muutaman erikoisstipendin oppilaillemme. Mutta ennen stipendien jakoa jaetaan yhdeksännen luokkien todistukset.

Kun tuli Yumin vuoro, Ulrich oli kuolemaisillaan tylsyyteen ja samalla hän oli varma että kuolisi seuraavana vuonna, koska Yumi ei ollut hänen luonaan. Varsinkin kun Sissi olisi takuuvarmasti samalla luokalla…

Rehtori: Ishiyama, Yumi. Haluaisin kiittää sinua erityisesti siitä, että annoit jollekulle muulle mahdollisuuden myös lähteä mukanasi ulkomaille. Ulrich Stern, tulisitko tänne.
Ulrich: *Nostaa päänsä* Täh?
Yumi: Ulrich, tule tänne.
Ulrich: *Luovii itsensä penkkirivistön välistä ja menee Yumin viereen seisomaan* Mitä nyt?
Yumi: Halusin antaa sinulle mahdollisuuden lähteä mukanani Japaniin.
Ulrich: *Mykistyy*
Yumi: mikäli tietenkin haluat lähteä?
Ulrich: Miksi en haluaisi?
Yumi: *hymyilee*
Rehtori: Menkäähän paikoillenne nyt.
Yumi & Ulrich: *Menevät paikoilleen istumaan*

Todistusten jaon jälkeen…
Ulrich: En voi uskoa, olen lähdössä Japaniin!
Yumi: Ei se nyt noin kova yllätys voinut olla! *Hymyilee*
Jeremy: Onnea teille. Me joudumme jäämään Aelitan ja Oddin kanssa tänne vielä ensi vuodeksi!
Ulrich: Älä huoli, kyllä minä vielä takaisin tulen!
Aelita: Oletko aivan varma, entä jos jäätkin sinne? *Virnistää*
Yumi: Älkää huoliko, en anna hänen jäädä sinne!
Odd: Muistakaa kuitenkin se, että Lyokosoturit pysyvät ystävinä  -  aina!
Yumi, Ulrich, Odd, Jeremy ja Aelita: *Laittavat kädet päällekkäin*

He viettivät loppujen lopuksi erittäin mukavan päivän ja kesäloma alkoi hienosti. Sääkin kirkastui päivän kuluessa. Koska se oli viimeinen päivä ennen kuin he näkisivät jälleen, he pitivät kunnolla hauskaa kaupungilla.

Illalla Yumi ja Ulrich olivat valmiita lähtemään matkalle, Jeremy ja Aelita olivat valmiita lähtemään Jeremyn vanhempien luokse ja Odd oli valmis lähtemään perheensä luokse.

Ulrich: No, me näemme viimeistään joulun jälkeen.
Odd: no voi vitsi, miten minä pärjään ilman sinua Sissin kanssa?
Ulrich: Onhan sinulla Aelita. Ja Jeremy.
Odd: Ei se ole sama… Entä jos joudun ottamaan uuden huonetoverin?
Ulrich: Etköhän sinä selviä!

Yumi: Aelita, pidä itsestäsi huolta ja pidä myös huolta Jeremystä, ettei hän jälleen keskity liikaa tietokoneeseensa!
Aelita: *Hymyilee* Siitä nyt ei pitäisi olla ongelmia, koska Jeremyn isä on luvannut että hän ei anna Jeremyn olla koko aikaa koneella, enkä kyllä anna minäkään!
Jeremy: Miksi ihmeessä olisin koneella, kun minulla on sinut, Aelita?
Aelita: En tiedä, kultaseni.

Odd: Yumi, etkö voisi jättää Ulrichin tänne?????
Yumi: No en takuulla! *Nauraa*
Ulrich: Odd, ole hiljaa! *Nauraa*
Odd: *Murjottaa*

He kaikki halasivat toisiaan ja sen jälkeen he lähtivät erisuuntiin. Alkoi kesäloma ja siitä olisi tulossa ikimuistoinen…

LOPPU!

©2017 Code Lyoko-kerho - suntuubi.com