Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Osa 4: Menneisyys tulee

Seuraava aamu oli sateinen ja myrskyisä. Kata oli yöllä herännyt ukkosen jyrinään, eikä ollut sen jälkeen saanut nukuttua. Hän oli vain valvonut ja miettinyt asioita, kuten miten hänen elämänsä oli muuttunut hänen tultuaan Kadiciin.
"En olisi ikinä uskonut seurustelevani jonkun niin kivan tyypin kanssa kuin Odd" Kata ajatteli. Hänen elämänsä oli todellakin muuttunut hänen tavattuaan Oddin ja tutustuttuaan Jeremyyn, Aelitaan, Ulrichiin, Yumiin ja Oddiin. Kuitenkin Oddin lisäksi Aelita oli hänelle erittäin läheinen. Tosin hän ei edelleenkään tiennyt muiden taustoista paljoa mitään. Ei edes Oddin. Ainut mitä hän oikeastaan tiesi Oddin menneisyydestä, oli se että hänen vanhempansa olivat todella cooleja, he eivät ikinä huutaneet tai lyöneet Oddia, he tukivat häntä kaikessa ja ajattelivat että Odd ei ollut "luonnonoikku" vaan lahja, oikea ihme. Lisäksi Oddilla oli ainakin seitsemän sisarusta. Onneksi Katalla oli hyvä nimimuisti, joten sisarukset olivat Del, Polly, Elizabeth, Marie, Louise, Adéle ja Pauline.

Kata kuulosteli kun ulkona satoi vettä rajusti. Yhtä äkkiä hän tunsi, kuinka jokin yritti vallata hänen mielensä. Hän arvasi, että se oli X.A.N.A. joten hän lausui uudestaan mielessään "Un sanctra, meij strolla ni senctum" ja X.A.N.A poistui.

Pian Aelita heräsi ja koska heillä ei sinä päivänä ollut aamusta tunteja, Kata päätti ottaa selvää Aelitan menneisyydestä.
Kun he tulivat aamupesulta, he päättivät mennä huoneeseensa odottamaan että suurin osa porukasta lähtisi ruokalasta. ja he tiesivät myös, että koska ei ollut tunteja heti aamusta, myös Odd, Ulrich ja Jeremy nukkuisivat kuin tukit, kuten useimmat heistä, joilla ei ollut joinain päivinä aamutunteja.

Kata: Muuten Aelita, et ole ikinä kertonut minulle siitä miten tulit tänne tai tapasit muut.
Aelita: No, kai sinullekin se on kerrottava.  *Hymyilee*
Kata: Antaa tulla, olen kuulolla.
Aelita: Minä muutin nuorena tänne isäni kanssa äitini kadottua. Isäni oli Kadicissa töissä opettajana, mutta minä olin kotona. Joskus saatoin olla todella pitkiäkin aikoja yksin, mutta se ei haitannut minua. Isäni aina tuli todella myöhään kotiin. En ihmetellyt missä hän oli, nuori kun olin ja hän aina vain sanoi "Minulla on ylitöitä". No, yksi päivä mustiin pukeutuneet miehet, samat jotka veivät äitini, ilmestyivät talomme luo. Isäni käski minun tulla mukaan ja vei minut viemäriverkostoon, jota kautta menimme tehtaalle. Ihmettelin, mikä paikka se oli ja isäni selitti sen olevan hänen labotarionsa.
Hän naputteli jotain koneella, jonka jälkeen menimme skannerihuoneeseen. Siellä hän käski mennä yhteen skannereista ja meni itse toiseen. Siellä kuulemma olisimme turvassa. Olimmekin, vähän aikaa.

Isäni käski minut heti alusta lähtien pysymään tornissa turvassa X.A.N.A:lta. Uskoinkin, kunnes yksi kerta juoksin ulos tornista ja näin herhiläisten ampuvan isääni. Isäni käski minut takaisin torniin ja selitti, että hänen olisi sammutettava supertietokone X.A.N.A:n takia minun ja itsensä ollessa Lyokossa. Hän sammuttikin sen, minkä takia aika Lyokossa tavallaan pysähtyi ja minäkään en siis kasvanut tai vanhentunut. Olin tavallaan unessa, joka olisi voinut kestää ikuisesti, mikäli Jeremy ei olisi löytänyt supertietokonetta ja avannut sitä.

Jeremy ihastui minuun heti ja päätti auttaa minua selvittämään, mitä oikein teen Lyokossa. Koska siihen aikaan en muistanut kuka edes olin. Minäkin toki ihastuin häneen myös *Punastuu*. Pian Ulrich, Yumi ja Odd liittyivät Jeremyn seuraan ja he alkoivat taistelemaan X.A.N.A:a vastaan suojellakseen minua ja auttamaan minua deaktivoimaan tornin. Sitten, yksi päivä Jeremy ilmoitti muiden kanssa, että hän onnistuisi materialisoimaan minut maahan ja niin edelleen. Sen jälkeen olen asunut maassa. Sain myös tietää että minulla oli hallussani Lyokon avaimet, joita ei saanut luovuttaa X.A.N.A:lle, mutta Meduusa vei avaimet muististani. Sen jälkeen X.A.N.A karkasi internetiin, jossa me häntä saalistamme aikeenamme tuhota hänet. Tosin nykyisin, kun X.A.N.A menetti Williamin, hän on enimmäkseen aktivoinut torneja ainoastaan oikeassa Lyokossa, eikä ole oikeastaan vastustellut sitä että tuhoamme Lyokon kopiot. Mutta kerron loput myöhemmin, muuten sinä vielä nukahdat! *Naurahtaa*

Kata: Joo, kerro loput myöhemmin, sitten kun meillä on aikaa. Mennäänkö nyt syömään, ennen kuin Odd herää ja syö loput ruuat! *Nauraa*
Aelita: *Virnistää* Olet siis huomannut, että hän on "Kävelevä maha"?
Kata: Sitä on kylläkin aika vaikea olla huomaamatta! *Kata-kulta, voitaisiinko jo mennä syömään?*
Aelita: *Nauraa*

He lähtivät huoneestaan ja menivät ruokalaan, joka oli aika autio, mutta sekös ei heitä haitannut. He istuutuivat vakiopaikalleen syömään ja juttelemaan. He ehtivät jutella jonkin aikaa, kun he huomasivat poikien kävelevän ruokalaan.

Kata hymyili huomatessaan Oddin kiirehtivän. Jeremy ja Ulrich kävelivät rauhallisesti jutellen, kun Odd puolestaan oikeastaan juoksi ruokalaan.
Aelita: Juokseekohan Odd enemmän sinun vaiko ruuan takia?
Kata: *Purskahtaa nauruun*
Aelita: *Nauraa*

Kun pojat olivat myös syöneet, he päättivät mennä vakiopaikalleen penkeille istumaan ja juttelemaan niitä näitä. He hassuttelivat ja pilailivat toistensa kustannuksella, kunnes yhtä äkkiä Sissi alkoi kirkumaan täysiä, jonka jälkeen hän juoksi itkien pois.  He juoksivat katsomaan, mikä oli aiheuttanut metakan ja huomasivat maassa koulun lehden. Odd nosti sen ylös ja alkoi lukemaan auki olevaa sivua:

 "Elisabeth Delmas, tutummin Sissi, on kertonut itsestään asioita viime haastattelussamme. Kuitenkin kiinnostavin uutinen oli se että hän on ihastunut Ulrichiin ja mieluiten näkisi Yumin kuolleena, koska hän kertoi että heidän välillään on jotain, mutta Yumi on aina paikalla estämässä heitä".

Sen jälkeen Odd hiljeni ja muuttui aivan punaiseksi ja pudotti lehden. Aelita nosti lehden ylös ja jatkoi siitä, mihin Odd oli jäänyt.

"Saimme myös selville, että Sissillä on jotain vipinää Odd Della Robbian kanssa, vaikka yleisesti onkin luultu että he inhoavat toisiaan. Ja ilmeisesti Odd piirittää Sissiä, vaikka hän on yhdessä Katherine Eevin kanssa. Emme ole vielä saaneet haastateltua lisää tietoa Katherinelta tai Oddilta, mutta yritämme pian saada lisää tietoa tästä jännittävästä aiheesta! Terveisin toimittajanne Milly ja Tamia!".

Odd: Miten he kehtaavat!
Yumi: Niinpä!
Odd: Kaikki tietävät että olen Katan kanssa yhdessä ja en tykkää kenestäkään muusta!
Kata: *Hymyilee*
Jeremy: Mutta antoiko Sissi oikeasti haastattelun? Eihän nyt sentään niin huomionhakuinen ole, että antaisi koko koulun saada tietää yksityiselämästään. Edes hän ei ole niin hullu.
Ulrich: Totta. Mutta jos se ei ollut Sissi, niin kuka sitten?
Jeremy: En tiedä, mutta ei X.A.N.A voi siltikään tietää niin paljon ihmisestä, että voisi kertoa noin paljon tietoa. Ja miksi hän hyökkäisi Sissin, eikä meidän kimppuun?
Aelita: Jeremy on oikeassa. X.A.N.A ei ole voinut olla asialla.
Yumi: Keskustelisin mieluusti lisää tästä aiheesta, mutta minun on mentävä tunnilla. Minä oikeasti inhoan kotitaloutta. Opettaja ei anna tehdä mitään ilman lupaa, hyvä että siellä saa edes hengittää!
Aelita: Ei koksan ope noin paha ole!
Yumi: On hän! Mutta menen, en halua taas saada valituksia siitä, että olen jatkuvasti myöhässä kaikesta! Moikka!
Ulrich, Odd, Jeremy, Kata ja Aelita: Moikka!

Heillä kaikilla muilla oli matematiikkaa. Ulrich ja Odd inhosivat sitä ainetta, koska he eivät osanneet siitä mitään, Jeremy ja Aelita olivat luonnostaan hyviä ja Kata pärjäsi suhteellisen hyvin.

Tunnin aikana Kata kuuli kuinka vieressä istuva Odd ja viereisessä pöydässä istuva Ulrich kuiskailivat kaiken aikaa.

Odd: Miten Yumin kanssa menee?
Ulrich: Ihan hyvin. Miten niin?
Odd: Kysyinpähän vaan.
Ulrich: Okei.
Odd: Teillä ei tällä hetkellä vaikuta olevan mitään riitoja tai muuta?
Ulrich: Ei olekaan. Mutta olemme edelleenkin "vain hyviä ystäviä".
Odd: Oletko varma asiasta?
Ulrich: Hmm… En oikein tiedä! *Virnistää*

Opettaja: Odd ja Ulrich, jos teillä on juteltavaa, niin kertokaa toki kaikille! *Kaikki luokassa olijat kääntyvät katsomaan poikia*
Odd: Olimmekin tässä Ulrichin kanssa keskustelemassa, kuinka kaunis päivä tänään on olla sisällä! Miksemme voisi mennä ulos?
Opettaja: Jos kerran ulos halajatte, niin menkää. Ette te kuitenkaan täällä opi yhtikäs mitään.
Odd: Mennään Ulrich, saatiin vapaatunti!
Opettaja: *Puistelee päätään*

Pojat lähtivät ulos, jossa he pystyisivät rauhassa juttelemaan asiasta, jonka opettaja oli tunnilla keskeyttänyt.

Odd: Elikkäs siis, sinulla ja Yumilla ei tällä hetkellä ole yhtään minkäänlaisia riitoja?
Ulrich: Ei ollenkaan *Hymyilee*
Odd: No miten teillä kahdella muuten menee?
Ulrich: Ihan hyvin. Olemme ystäviä.
Odd: *Virnistää* Sanot noin AINA!
Ulrich: No me olemme hyviä ystäviä! *Miettii hetken* Entäs sinä ja Kata?
Odd: Mitäs meillä. Ei meillä mitään ihmeellistä tapahdu keskenämme.
Ulrich: Kuinka kauan oikeastaan olette olleet jo yhdessä?
Odd: Odotas… Noin kaksi kuukautta, mitenniin?
Ulrich: MITÄ?!
Odd: Mitä ihmeellistä siinä on? *Nauraa*
Ulrich: No yleensä et ole kovin kauaa ollut yhden tytön kanssa!
Odd: Niin, mutta Kata on se oikea! Ja sitä paitsi, minun ei tarvitse salailla hänelle, että minkä takia olen myöhässä tai salailen asioita, koska hän kuuluu porukkaan!
Ulrich: Totta. Mutta sitä aina vain ihmettelen, miten te kaksi aloitte yhteen, koska sinä olet, no, tuommoinen aina menossa ja puhelias. Kata puolestaan on aika hiljainen, tai no, hän ei ainakaan kerro asioitaan monille.
Odd: Niin, mutta se on mielestäni vain hyvä asia. Ainakaan hän ei kuuluta koko koululle niin kuin Sissi! Muuten, eihän Yumikaan kerro asioitaan monille.
Ulrich: Ei niin. Välillä ei edes minulle!
Odd: Varsinkaan silloin kun teille tulee riita…
Ulrich: *Vilkaisee Oddia* Niin, olet kyllä oikeassa… Mutta hei, tunti loppuu kohta! Minä menen Yumia vastaan, hänellä on ollut kotitaloutta. *Lähtee juoksemaan*
Odd: Okei! Nähään ruokiksella! *Menee penkille istumaan*

Ei mennyt pitkään kun koulun kello soi ja porukkaa alkoi tulemaan ulos ovista. Odd istui penkillä rauhallisesti, kun hän huomasi Katan. Hän oli jo huutamaisillaan Katalle, että tulisi hänen luokseen kun hän näki jonkun tyypin, jonka luokse Kata meni. Hän ihmetteli, mitä Kata hänen luonaan teki. Silloin Aelita tuli hänen luokseen Jeremyn kanssa.

Aelita: Hei Odd, miten vapaatunti meni?
Odd: Ööh, ihan hyvin kai. Aelita, tunnetko tuon tyypin, jonka luona Kata on? *Osoittaa Kataa*
Aelita: *Katsoo sinne päin* En tunne. Kata ei ainakaan ole kertonut hänestä mitään.

Odd: Okei.
Aelita: Voin kysyä hänestä, jos haluat?
Odd: Ääh, voin kysyä sitä itsekin.
Jeremy: Odd, minkä takia välität?
Odd: *Katsoo Jeremyä vihaisesti* AI MIKSIKÖ?!
Jeremy: Niin juuri, miksi?
Odd: Kukakohan se oli se, joka ei halunnut sulkea supertietokonetta?!
Aelita: *Katsoo kaveruksia ja sen jälkeen mulkaisee Oddia* Kiitos vain Odd!
Odd: Anteeksi Aelita…
Aelita: Ei se mitään *Hymyilee* Jeremy, älä viitsi, tiedät kyllä että Kata on tärkeä Oddille.
Jeremy: Joo, tiedän. Sori Odd.
Odd: Ei se mitään. Anteeksi että suutuin.

Sillä välin Kata juttelin entisen poikaystävänsä, Maken kanssa.
Kata: Minkä takia tulit tänne? Sanoin etten enää ikinä halua nähdä sinua!
Make: Kata-kulta, antaisit anteeksi tekoni.
Kata: En ole sinulle kulta enkä mikään! enkä tule IKINÄ antamaan anteeksi sinulle, mitä teit!

Make: Sinä annat anteeksi tai itket ja annat anteeksi!
Kata: Luuletko että pelkään sinua? Pah! Minulla on täysin uusi elämä, uusi poikaystävä ja kaikki!
Make: Uusi poikaystävä? Tästä snobien koulustako? Hah! Onko se joku dorka rillipää?
Kata: Se asia ei sinulle kuulu!
Make: Unohdatko sen, että olet minun omaisuuttani?
Kata: En ole sinun omaisuuttasi, en ole koskaan ollut! Ja nyt häivy, tai valitan häiriköinnistä!
Make: Minä en unohda tätä! Sinä tulet vielä anelemaan, että antaisin anteeksi sinulle!
Kata: En ikinä! *Kääntyy ja kävelee pois*

Make kääntyi ja lähti koulun alueelta, koska huomasi opettajan, joka kulki lähistöllä, eikä hän halunnut valituksia todellakaan, olihan hänellä rikosrekisteri ja hän voisi joutua putkaan. Kun hän koulun portilla vielä kääntyi katsomaan taakseen, hän huomasi Katan kävelleen pieneen porukkaan, jossa seisoi yks vaaleatukkainen, rillipäinen poika, pinkkitukkainen tyttö, poika, jolla oli vaalea pysty tukka ja porukkaan juuri liittyi tyttö, jolla oli mustat hiukset ja poika, jolla oli ruskeat hiukset.
"Kata, minä kostan tämän vielä! Odotappa vain!" Make ajatteli. Mutta hänen täytyisi hankkia apujoukkoja, jotta hän saisi Katan takaisin…

Kata oli tällä välin ehtinyt takaisin porukan luo, jossa nämä näyttivät keskustelevan keskenään, huomaamatta hänen tuloaan. Kata kuitenkin huomasi, että Odd näytti olevan loukkaantunut, mutta ei kysynyt asiasta, koska ei halunnut koko porukan saavan tietää.
Juuri silloin kello soi ja Kata tajusi, että hänellä olisi vapaatunti. Hän päätti mennä huoneeseensa syömään välipalaa, koska hänellä oli hirmuinen nälkä.

Kun hän oli ehtinyt huoneensa ovelle, hänelle tuli tunne, että joku seurasi häntä. Hän avasi oven nopeasti ja meni huoneeseensa. Hän lukitsi oven ja jäi kuuntelemaan, kulkiko joku käytävällä. Pian hän hätkähti kun oven takaa kuului askelia, jotka pysähtyivät juuri hänen huoneensa ovelle. Silloin oveen koputettiin.

Pian kuului tuttu ääni.
"Kata, oletko siellä?" Kysyjä oli Odd. Kata avasi oven ja halasi Oddia. Hän päästi pojan sisään ja lukitsi oven jälleen.

Odd: Onko kaikki hyvin?
Kata: On, miten niin?
Odd: No, vaikutat hieman.. säikyltä.

Kata: No… Huomasit varmaan että olin välitunnilla yhden tyypin seurassa…?
Odd: Joo, mitä siitä?
Kata: No, hän on entinen poikaystäväni, joka tuli tavallaan uhkailemaan minua.

Odd: MITÄ?!
Kata: Mutta hän lähti pois, mutta nyt pelästyin, että hän yhtä äkkiä tulisi jostain nurkan takaa ja hyökkäisi kimppuuni.
Odd: Älä huoli, minä suojelen sinua!
Kata: *Hymyilee* Ei sinun tarvitse Odd-kulta. Pärjään hänelle kyllä.

Odd: Mutta kuitenkin, jos hän tulee enää uhkailemaan sinua, niin kerrothan minulle?
Kata: Tottakai. Mutta miksi et ole tunnilla?
Odd: Vapari.
Kata: Aa, joo. No, mitä tehdään?
Odd: Hmm… Mennäänkö syömään? Minulla on nälkä!
Kata: *Nauraa* Mennään vaan!

He lähtivät ulos kävelemään ja kävivät nopeasti kaupungilla ostamassa ruokaa. He pitivät hauskaa ja Kata unohti ikävän kohtauksen Maken kanssa. Mutta pitkään hän ei sitä unohtaisi…

 

Osa 5: Älä huoli, kaikki selviää kyllä Kata

Make: Hänen nimensä on Katherine Eevi ja hän asuu Kandicin sisäoppilaitoksessa. Hänellä on poikaystävä, mutta en vielä ole saanut selville, kuka hän on. Hän on yleensä pienikokoisessa porukassa, jossa on noin viisi henkilöä sekä hän. Mutta hän myös kulkee yksinään paljon. Mutta sinun täytyy ystävystyä hänen kanssaan, ymmärsitkö Nina?

Nina: Asia on selvä. Mutta miten ajattelit hommata minut Kadiciin?
Make: Se on helppoa. Onneksi tunnen tyyppejä, jotka suostuvat esittämään isääsi.
Nina: *Hymyilee* Selvä.
Make: Olet Kandicin oppilas luultavasti muutaman päivän sisällä. Muista esittää roolisi hyvin kultaseni.

Nina: Tottakai.

Sillä välin Kadicissa…
Kata ja Odd olivat heti aamusta lähtien olleet kahdestaan ja pitäneet hauskaa, koska he eivät voineet tietää sitä, milloin X.AN.A hyökkäisi tai mitään muutakaan tapahtuisi, joka voisi erottaa heidät. He olivat juuri puistossa, kun Oddin kännykkä alkoi soimaan.

Odd: *Vastaa* Mitä nyt, Jeremy?
Jeremy: X.A.N.A hyökkää. Tulkaa tehtaalle nopeasti.
Odd: Okei, me tullaan. *Lopettaa puhelun*
Kata: No?
Odd: X.A.N.A hyökkää kuulemma, ja meidän täytyy nopeasti mennä tehtaalle.
Kata: Okei, mennään. Onneksi ollaan salakäytävän lähellä.

Kata ja Odd menivät viemäriverkostoa pitkin tehtaalle, jossa Yumi, Ulrich, Jeremy ja Aelita jo odottivatkin. He eivät kyselleet kummempia, vaan menivät suoraan skannereille. Ensin Yumi, Ulrich ja Odd menivät skannereihin. Sitten hetken kuluttua myös Aelita ja Kata menivät sisään skannereihin. He kuulivat tutut sanat "Siirrä, skannaa, virtualisoi!".

Hetken päästä he ilmestyivätkin Lyokon taivaalle. Kata putosi jälleen Oddin syliin. Kun Kata pääsi jaloilleen, hän vilkaisi ympärilleen. He olivat tällä kertaa jäätiköllä. Kata tunsi olonsa hieman oudoksi seisoessaan siinä tavallaan ilmassa leijuvan jään päällä. Hän pelkäsi, että liukastuessaan putoaisi alas, joten hän otti Oddin kädestä kiinni.

Katan mielestä oli outoa nähdä Odd ihmiskissana, varsinkin kun hänen kätensä olivat normaalikokoa yli puolet suuremmat. Häntä alkoi jälleen naurattamaan se, että hän oli peräti mukana tässä porukassa ja että hän taisteli tekoälyä vastaan.

Silloin Jeremyn ääni alkoi kuulumaan Lyokossa. Hän käski heitä menemään suurelle jäätikkölautalle etelään päin ja siellä kuulemma olisi hirviöitä vartioimassa jotain, mitä Jeremy ei näytöltä tunnistanut.

Odd pyysi Jeremyä lähettämään heille menopelit. Piakkoin Lyokoon ilmestyikin kolme ajokkia: Lentopyörä, Lentolauta ja Lintu. Yumi ja Aelita hyppäsivät Linnun kyytiin, Ulrich nousi pyöränsä kyytiin, Odd ja Kata nousivat Lentolaudan kyytiin. Ja silloin he lähtivät menemään. Pian he olivat jo suuren jäälautan lähellä, ja he näkivät hirviöt. Heillä oli vastassaan 10 rapua, 10 kankrellaa, viisi tarantellaa sekä muutama blokki. Ja ne kaikki olivat muodostaneet ympyrän.

Koska Kata oli kokematon, hän jäi Aelitan kanssa syrjemmälle kun taas Yumi, Ulrich ja Odd lensivät menopeleillään tuhoamaan hirviöitä. Kuitenkin, muutama hirviö huomasi heidät ja lähti tulemaan heitä kohti. Aelita ampui kaksi energiapalloa, joista toinen osui. Silloin Kata tunsi, kuinka hänen käsiään alkoi kihelmöimään ja hän ojensi ne eteen kämmenet ylöspäin. Yhtä äkkiä hänen edessään välähti sininen valo ja hänen käsiensä päällä oli sininen pallo. Kata katsoi suoraan toiseen hirviöön, joka tuli häntä kohti ja pallosta lähti sininen valojuova, joka osui hirviöön ja hirviö vain räjähti.

Odd, joka oli huomannut hirviöt jotka kävelivät Kataa päin, oli lentämässä auttaakseen tyttöystäväänsä, mutta pysähtyikin nähdessään, mihin Kata pystyi. Hän päätti käydä ottamassa Katan kyytiin.

Odd: Kata! Tuletko kyytiin?
Kata: Okei! *Kääntyy katsomaan Aelitaa* Mutta entä sinä?
Aelita: Älä huoli! Minä lennän perässä!
Kata: *Hyppää kohdalle pysähtyneen Oddin kyytiin, mutta katsoo Aelitaa hämmästyneenä* Lennät perässä? Miten?
Aelita: Näin! *Painaa ranteessaan olevaa nappia ja hänelle ilmestyy siivet*

Pian kaikki hirviöt olivat tuhottu ja he näkivät, mitä ne olivat suojelleet. He kaikki menivät katsomaan sitä ja huomasivat että se oli erikoinen pallo. Joka liikkui ja suureni koko ajan. Pian he lähtivät hiljaksiin peruuttamaan tai muuten he olisivat jääneet sen alle. Sitten he kaikki päättivät yhtä aikaa mennä ajokeillaan ilmaan kattomaan, mikä se oli.

Kun he olivat jonkin aikaa katselleet sitä, Jeremy huusi "Suojautukaa!". He menivät kaikki yhden jäälohkareen taakse piiloon, juuri kun kuului hirveä pamahdus ja tuntui aivan kuin Lyokossa oli pienoispommi selän takana räjähtänyt.

Sitten alkoi kuulumaan hirveää narskutusta ja kuulosti siltä, ihan kuin joku olisi lyönyt jotain kovaa ainetta toisiaan vasten.

Odd vilkaisi lohkareen takaa ja oli vähällä pyörtyä. Silloin myös muut kurkistivat lohkareen takaa ja järkyttyivät. Nimittäin hirviö, minkä he näkivät oli muurahaisen ja ampiaisen risteytys – kymmenkertaisena. Se oli puolet Kolossin koosta, mutta se oli siltikin iso.

He päättivät keskustella tilanteesta ja miten menettelisivät.

Odd: NO?! Mitä tehdään?
Aelita: Jeremy, oletko ehtinyt tutkia tuota ihme otusta?
Jeremy: Hieman sain siitä selville. Se on vahvin X.A.N.A:n hirviö ikinä. vaikka se on pienempi Kolossia, se on sitä vahvempi ja se on erittäin hankalasti tuhottavissa. Sillä on kova panssari ympärillään, eikä siinä vaikuta olevan minkäänlaista heikkoa kohtaa.

Ulrich: Miten me muka sitten voidaan se tuhota?
Jeremy: Teidän on itse selvitettävä sen heikot kohdat.

Yumi: Ja mitenköhän me sekin tehdään?
Aelita: Odd, mene sinä Lentolaudalla ilmasta tutkimaan, miten se liikkuu ja onko sillä niin sanottua "sokeaa pistettä".
Odd: Selvä. *Hyppää Lentolaudan kyytiin ja lähtee lentämään.*

Kata: *On koko ajan katsellut kiinnostuneena outoa otusta, joka vaikutti olevan tavallaan sokea. Se naksutteli suuria torahampaitaan toisiaan vasten ja tavallaan haisteli ilmaa.*

Aelita: Kata?
Kata: Ai mitä?
Aelita: Sitä että ole varovainen ja ole täällä piilossa.
Kata: Miksi minä en saisi osallistua taisteluun?
Yumi: Aelita, anna hänen osallistua, ei hän muuten opi mitenkään taistelemaan!
Aelita: Okei, tule sitten.

Ulrich lähti Lentopyörällä kun taas Yumi ja Aelita lähtivät Linnulla. Kata puolestaan jäi hetkeksi yksin, kunnes hän lähti hitaasti jäälohkareen takaa kävelemään hirviötä kohti. Hirviö ei aluksi huomannut häntä, koska hän oli sen verran kaukana, mutta kun hän ehti parinkymmenen metrin päähän, se kääntyi häntä kohti ja alkoi sihisemään.

Kata ei pelännyt: hän ei ajatellut, että hirviö voisi tehdä hänelle mitään. Hän vain käveli sitä kohti. Kun hän oli noin 10 metrin päästä hirviöstä, hän alkoi mielessään puhumaan sille. Jotain aivan outoa, mystistä kieltä.

Hirviö lakkasi sihisemästä ja vaikutti siltä, aivan kuin se olisi alkanut kuuntelemaan. Pian se laskeutui mahalleen ja osoitti, että ei tekisi mitään pahaa Katalle.

Kata puhui sille edelleen mielessään, hän kertoi sille keitä he olivat ja että hirviön isäntä oli paha: eivät he. Hirviö puolestaan selitti, että sen isäntä oli X.A.N.A ja että tämä oli käskenyt häntä devirtualisoimaan heidät keinolla millä hyvänsä. Kata kertoi että hirviölle, että jos se haluaisi, se voisi liittyä Lyokosotureihin ja olla hyvien puolella. Ja että se voisi auttaa heitä tuhoamaan X.A.N.A:n, koska se ei halunnut mitään muuta kuin tuhoa ympärilleen. Kata kertoi myös, että jos hirviö kuolisi, kukaan ei välittäisi, vaan sen isäntä loisi uuden hirviön.

Siitä hirviö ilmeisesti hieman järkyttyi, koska se vain kääntyi ympäri ja lähti nopealla vauhdilla kulkemaan pois Katan luota.

Muut Lyokosoturit katsoivat hämmästyneenä mitä oli tapahtunut. Mutta silloin Jeremy palautti heidät, koska hän ei halunnut riskeerata hirviön kanssa.

Kun he kaikki olivat jälleen Maassa turvallisesti, kaikki alkoivat yhtä aikaa kyselemään Katalta.
Odd: Mitä teit sille?
Aelita: Miksi se ei hyökännyt kimppuusi?!
Ulrich: Tunkeuduitko sen mieleen?
Yumi: Olit rohkea, se olisi voinut devirtualisoida sinut!

Silloin Kata päätti että hänelle riitti ja hän vain huusi "Suut kiinni!!!" Kaikki muut hiljenivät heti. He kuitenkin katsoivat Kataa aivan kuin hän olisi maailman kahdeksannes ihme. Silloin Kata vain sanoi "Minä puhuin sille mielessäni" ja he alkoivat kaikki nauramaan.

Kun he olivat menneet yhden kerroksen ylemmäs, huoneeseen missä Jeremy oli tietokonenäytön edessä, muut lakkasivat nauramasta.

Jeremy: Saimme selville yhden kyvyn lisää!
Aelita: Minkä?
Jeremy: "Mielenpuhe". Etkö Kata puhunutkin hirviölle mielessäsi?
Kata: Joo. Ja se vastasi. Mutta kieli jota puhuin sille, oli aivan outo. Semmoinen ihan ihmeellinen, kuulosti hieman latinalle.

Jeremy: Latina? Siinä se! Odd, etkö sinä osaakin hieman latinaa?
Odd: Jooo-o. Mitenniin?
Jeremy: Suomenna tuo teksti tuosta näytöltä.
Odd katsoi näyttöä hetken ja sen jälkeen vilkaisi Jeremyä.
Odd: Niin, mitä tästä? Se on latinaa.
Jeremy: Pönttö! SUOMENNA SE!
Odd: *Huokaisee* Siinä lukee:

"Tervehdys Lyokosoturit! Minun nimeni on Serena. Se on Lyokosoturinimeni. Kyllä vain, olen yksi sotureista. Oikea nimeni on Sara. Olen ollut Lyokossa ansassa noin 15 vuotta, koska Franz Hopper ei suinkaan luonut Lyokoa, hän löysi ja paranteli sitä hieman. Ja silloin X.A.N.A:n paikalla oli Z.I.T.A.
X.A.N.A syrjäytti toisen ohjelman vallasta, ensin hän toki esitti olevansa Franz Hopperin ystävä ja auttoi häntä muokkaamaan Lyokoa Hopperin mieleiseksi. Mutta kun Hopper toi tyttärensä Aelitan Lyokoon ja pyysi X.A.N.A:a suojelemaan heitä, X.A.N.A antoi yhden ehdon: Franz luovuttaisi Lyokon avaimet hänelle, jotta hän voisi suojella paikkaa muilta ihmisiltä. Mutta Hopper ei ollut tyhmä, vaan arvasi että X.A.N.A oli liian ahne, joten hän antoi avaimet tyttärelleen Aelitalle, mikä johti heidät sotaan X.A.N.A:n kanssa. Silloin Hopper päätti sammuttaa supertietokoneen. Se oli ennen kuin ehdin löytää heidät Lyokosta. Nyt olen löytänyt teidät kaikki. Haluaisin auttaa teitä."

Kaikki muut paitsi Odd: *Tuijottavat hämmästyneinä Oddia*
Odd: Itsepähän halusitte selvittää, mitä siinä luki…
Jeremy: Kiitos Odd. Mutta kuka on tämä Serena? Tai Sara? Jompikumpi kuitenkin.
Aelita: Se meidän täytyy selvittää, mutta ei tänään. *Katsoo kelloa* OHOH! Meillä on mennyt monta tuntia täällä.
Yumi, Ulrich, Odd ja Kata: *Vilkaisevat kelloa myös*
Odd: Jesh, kaikki tunnit menneet jo! *Alkaa Ulrichin kanssa hyppimään ilosta ympäri huonetta*

Aelita, Yumi ja Kata katsoivat toisiaan ja alkoivat nauramaan. Jeremy vilkaisi poikia ja hymyili, mutta sen jälkeen keskittyi uudestaan tietokoneeseen. Kun pojat vihdoin lopettivat hillumisensa, he päättivät kaikki, Jeremy mukaan lukien, lähteä tehtaalta ja mennä jonnekin iltapäivän ajaksi.

Kun he olivat menossa koululle, he huomasivat että koulun pihalla tapahtui jotain outoa. He päättivät vaivihkaa tulla paikalla. Kun he olivat väkijoukossa, ilmestyi Jim paikalle. Hänellä oli megafoni kädessään ja hän nousi kovasti ponnistaen tuolin päälle seisomaan.

Jim: No niin, koulun oppilaat! Opettajien, siis muiden kuin minun, mielestä te olette hieman sivistymättömiä erilaisilla kulttuurisilla alueilla! Sen takia koululla järjestetään tanssiaiset! *Oppilaat hurraavat hieman* Eikä se tarkoita sitä että se on disko! *Oppilaat voihkaisevat* Siellä näes tanssitaan sitten tangoa ja muita perinteisiä tansseja!  Tuleekin mieleen, kuinka joskus olin tanssinopettajana… Mutta en halua puhua siitä. Ja missäs Della Robbia on? *Odd nostaa kätensä* Siellähän sinä! Koska olet tukioppilas, sinun täytyy olla organisoimassa tansseja! Tulehan mukaani!

Jim laskeutui tuolilta alas ja lähti sisälle kantaen tuolia kainalossaan. Odd ei voinut mitään muuta kuin seurata häntä. Muut katsoivat toisiaan ihmeissään ja pian pihalta kuului hirveä pälätys, kun kaikki puhuivat toistensa äänten päälle.
Jeremy, Aelita, Kata, Yumi ja Ulrich päättivät lähteä Jeremyn huoneeseen juttelemaan, koska he eivät mitenkään kuulleet toistensa puhetta pihalla.

Kun he olivat menossa Jeremyn huoneeseen, kuului yhtä äkkiä heidän takaansa huuto: "Ulriich!", jonka seurauksena Ulrich livahti äkkiä seuraavan nurkan taakse vetäen Yumin kädestä seurakseen. Jeremy, Aelita ja Kata menivät rauhallisesti Jeremyn huoneeseen ja laittoivat oven kiinni.

Pian Sissi juoksee kulman takaa ja koputtaa oveen. Kata avaa oven ja näkee Sissin kasvoilla hämmästyksen, joka pian muuttuu ärsyyntyneeksi.

Aelita: Kas, Sissi. Mikä suo meille tämän kunnian?
Sissi: Tiedätkö missä Ulrich on?
Aelita: En tiedä. Hän lähti äsken varmaan omaan huoneeseensa. Ei hän ainakaan täällä ole.
Sissi: *Vilkaisee huonetta, jossa olivat Jeremy, Aelita ja Kata.* Missä Yumi on?
Jeremy: Ei tietoa, varmaan meni Ulrichin kanssa ulos.
Sissi: *Ärsyyntyy* Älkää mainitko sen tytön nimeä! Hän vei Ulrichin minulta!

Yumi ja Ulrich tulevat nurkan takaa ja kuulevat Sissin sanat.

Yumi: Ulrich, en tiennytkään että sinä olit Sissin omaisuutta? Tiesitkö sinä?
Ulrich: En todellakaan tiennyt.
Sissi: *Lehahtaa punaiseksi ja kääntyy katsomaan Yumia ja Ulrichia*
Yumi: Hassua miten sinä voitkaan elää itsesi kanssa Sissi. Sinä et tule ikinä pääsemään meidän porukkaamme tai saamaan Ulrichia. Usko jo, että häntä ei kiinnosta sinä tai sinun seurasi.

Sissi: Tuo ei ole totta, vai mitä Ulrich! Sinä tykkäät minusta, etkä tuosta kukkakepistä, etkö vain?
Ulrich: Kummallista, en ole ikinä sanonut pitäväni sinusta. Tykkään Yumista, jokainen tietää sen. Ja ehkä sinunkin olisi jo aika painaa se siihen paksuun kalloosi.
Sissi: *Muuttuu entistä punaisemmaksi*
Yumi: Sissi, onko jokin vialla? Muistutat hieman omenaa…
Aelita, Kata ja Jeremy: *Purskahtavat nauruun*
Sissi: *Kääntyy ympäri ja marssii pois loukkaantuneena*
Ulrich: Hei hei, ei tule ikävä!
Yumi ja Ulrich: *Purskahtavat nauramaan.
Odd: *Saapuu paikalle* Mistä jäin paitsi? Sissi ainakin tuli vastaan ja näytti siltä kuin olisi juuri syönyt happaman sitruunan.

Kun muut lakkasivat nauramasta, he kertoivat Oddille, mitä oli tapahtunut. Oddista se oli huvittavaa, kuten yleensäkin. Hän vain nauroi jonkin aikaa. Sitten kun hän vihdoin sai lopetettua nauramisen, hän alkoi kertomaan tanssiaisista.

Tanssiaiset järjestettäisiin noin kolmen viikon päästä lauantaina. Ne olivat todellakin ns. "vanhan ajan tanssiaiset". Mutta tangon ja valssien lisäksi siellä oli myös disko. Se oli muiden tanssien jälkeen.
Ketä tahansa saisi pyytää tanssipariksi, mutta tanssiaisten aikana sai pyytää myös muita tanssimaan.
Tansseihin kuitenkin oli laitettu yksi ehto: Sinne piti pukeutua aivan kuin oikeihin tansseihin, eli puku päälle. Pojille smokki päälle ja tytöillä mekko (tai hame ja paita).

Yumi ja Aelita olivat vähän aikaa hiljaa ja sen jälkeen he ratkesivat nauramaan. Kata hymyili hieman, mutta alkoi itsekin nauramaan. Pojat eivät itsekään pysyneet kauaa pokka päällä, vaan hekin nauroivat. Kun he kaikki olivat nauraneet tarpeekseen, Yumi huomasi että hänen täytyisi lähteä. He kaikki päättivät lähteä saattamaan häntä, koska Sissin ollessa kiukkuinen, mitä tahansa saattaisi tapahtua.

Kun he olivat palaamassa takaisin koululle, he tapasivat tytön, joka juoksi heitä kohden. Odd, joka ei katsonut eteensä, vaan tuijotti jalkojaan, törmäsi tyttöön. He molemmat kaatuivat törmäyksestä, mutta Odd tokeni nopeammin, nousi ylös ja kiiruhti auttamaan tyttöä ylös.

Odd: Anteeksi, en katsonut eteeni.
Nina: Ei, anteeksi. minä en katsonut juostessani eteenpäin. Juoksin näes karkuun muutamaa tyyppiä, jotka eivät jättäneet minua rauhaan. Olen muuten Nina.
Odd: Olen Odd ja tässä ovat ystäväni Jeremy, Aelita, Ulrich sekä tyttöystäväni Kata.
Kata: *Katsoo Ninaa aivan kuin pahinta uhkaansa*
Odd: *Huomaa Katan ilmeen* Mutta meidän täytyy varmaan mennä, vai mitä kaverit? Pärjäätkö nyt yksiksesi?
Nina: *Hymyilee* Tottakai. Kiitos.
Odd: Eipä kestä.

Porukka lähti kävelemään koululle, eikä kukaan vilkaissut taakseen.
Nina lähti juoksemaan jälleen, mutta kun hän oli varmistunut että kaverukset eivät katsoneet häntä, hän hymyili ilkeästi, pysähtyi ja kaivoi puhelimensa esiin.

Nina: Minä tässä. Tiedän nyt kuka on Katan poikaystävä.
Make: Loistavaa Nina! Olet mahtava!
Nina: Milloin luulet, että olen Kadicin oppilas?
Make: Varmaan jo huomen aamulla. Sinulle tosin täytyy hankkia hieman uusia vaatteita ja sen sellaista.
Nina: Selvä. Tuletteko hakemaan minut sieltä, mihin jätittekin?
Make: Tulossa. *Lopettaa puhelun*

Nina: *Miettii* Kata saat tuntea sen, miten satutit Makea. Hän on mitä mukavin, coolein ja mahtavin tyyppi ja sinä kehtasit jättää hänet. Ja otit Oddin tapaisen tyypin. Millainen idiootti oikein olet?

Sillä välin Ulrich, Jeremy, Kata, Aelita ja Odd kävelivät koululle päin. He kaikki olivat hiljaisia, koska kukaan ei uskaltanut puhua. Aelita, joka käveli Katan vieressä, tunsi kuinka vieressä kävelevä tyttö oli vihainen. Ja hän ymmärsi Kataa. Odd oli kuitenkin tavallaan ollut töykeä, tavallaan hän oli ollut mukava. Hän kuitenkin auttoi tyttöä, mutta ei pojan siltikään olisi tarvinnut jäädä oikein lepertelemään sille tytölle. Aelitan kävi sääliksi Kataa, joka kuitenkin oli muuttunut erilaiseksi sen jälkeen kun hän oli tullut mukaan heidän porukkaansa. Suurimmaksi osaksi siitä oli kiittäminen Oddia.

Kun he pääsivät asuntolaan, he sanoivat toisilleen hyvät yöt. Kata ja Aelita lähtivät omaan huoneeseensa, Odd ja Ulrich omaansa ja Jeremy meni poikien mukana, koska heillä oli huoneet samassa kerroksessa toisin kuin tytöillä oli eri kerroksessa.Jeremy jäi ensimmäisenä omaan huoneeseensa. Sen jälkeen Odd ja Ulrich kävelivät hiljaisuuden vallitessa omaan huoneeseensa, jossa Odd alkoi viimein puhua.

Odd: En tajua Kataa.
Ulrich: Milloinkas sinä olisit yleensäkään tyttöjä ymmärtänyt?
Odd: Niin, mutta siis autoin vain sitä tyttöä ja Kata suuttui siitä.
Ulrich: Johtuisikohan asia siitä, että autoit sitä tyttöä oikein mielelläsi, etkä tuntunut huomaavan ketään muuta.
Odd: Enkö saisi mukamas ja mukava?
Ulrich: Saathan toki, mutta älä liioittele. Ajattele Katankin tunteita.
Odd: No joo… Olet oikeassa. Pyydän häneltä anteeksi huomenna. Hyvää yötä Ulrich.
Ulrich: Öitä.

Pojat alkoivat nukkumaan kaikessa rauhassa, kun puolestaan kerrosta ylempänä ei todellakaan nukuttu…

Kata: Odd on niin tyhmä!!!
Aelita: Kata, hän on aina ollut tuommoinen. Ei hän muutu.
Kata: Mutta kuitenkin!
Aelita: Sinun täytyy vain antaa asian olla. Jos yhtään Oddia tunnen, hän hyvittää asian sinulle huomenna.
Kata: Hmm… Entä jos antaisin Oddille opetuksen?
Aelita: Anna vain, jos sitä haluat.
Kata: En kehtaa. Katsotaan asiaa huomenna, nyt en jaksa enää puhua. Lyokosoturin elämä on raskasta.
Aelita: *Virnistää* Sinulla on vielä ollut helppoa! Me muut olemme jo taistelleet muutaman vuoden, että älä valita!
Kata: Okei, okei, en valita! *Nauraa* Mutta hyvää yötä Aelita!
Aelita: Hyvää yötä!

Tytötkin alkoivat nukkumaan. He eivät tienneet mitä seuraava päivä toisi tullessaan, mutta sillä hetkellä he olivat niin väsyneitä, etteivät edes olisi välittäneet, vaikka olisivatkin tienneet…

Osa 6: Kata katoaa

Nina asteli koulun porteista sisään ja käveli koulun pihalle. Hänelle oli neuvottu, että hänen täytyisi odottaa kunnes koulun oppilaat olisivat hereillä ja silloin hän voisi alkaa toteuttamaan suunnitelmaa. Joten hän istui lähimmälle penkille auringonpaisteeseen ja alkoi puhumaan ääneen, koska ajatteli että ei ketään kuitenkaan olisi paikalla kuulemassa. Hän mietti miten onnistuisi erottamaan Katan ja Oddin. Mutta siihen luultavasti riittäisi se, että hän saisi Oddin uskomaan itseään ja ihastumaan itseensä. Nina vilkaisi kelloaan ja huomasi sen olevan noin puoli 7 aamulla. Hän istui vain penkillä, otti puhelimen taskustaan ja alkoi kuuntelemaan musiikkia. Hän ei huomannut tyttöä, joka oli kuunnellut koko ajan ikkunasta.

Kata oli sinä aamuna herännyt aikaisin ja mennyt jo aamupesulle. Tullessaan takaisin huoneeseensa, hän oli sattunut kurkistamaan ulos ja nähnyt saman tytön, joka edellisenä iltana oli juossut päin Oddia ja törmännyt häneen. Hän tunsi suurta epäilystä tyttöä kohtaan, hän ei ollut vakuuttunut tämän oudon ja salaperäisen tytön selityksestä. Hän avasi ikkunan hiljaa ja kuullessaan tytön suunnitelmasta hän suuttui, mutta sitten hän ajatteli, että jos Odd ei tajuaisi ansaa, hän ei olisi Katalle oikea.

Kun Kata oli ottamassa kirjaa laukustaan, aikeenaan lukea, Aelita heräsi. Aelita ei ollenkaan ihmetellyt että hän oli hereillä, mutta huomatessaan Katan hieman märät hiukset, hänen ilmeensä muuttui.

Aelita: Oletko jo käynyt pesulla?
Kata: Joo, ei huvittanut enää nukkua.
Aelita: Oletko miettinyt eilistä paljonkin?
Kata: Jonkin verran. Ja sainkin idean.
Aelita: Millaisen?
Kata: Eilen kun törmäsimme siihen outoon tyttöön, niin hän on nyt tuolla pihalla. Ja kuulin kuinka hän suunnitteli… yhtä asiaa. Ajattelin että katson huomaako Odd mitään, vai ajatteleeko hän taas aloittaa tyttöjen jahtaamisen…

Aelita: *Hymyilee* Senkus vaan kokeilet! Mutta minä haluan kyllä nähdä tämän.
Kata: Saat oikein luvallani kysellä kaikkea.
Aelita: Entäs Yumi ja pojat? Oddille ei tietenkään kerrota.
Kata: Parempi varmaan jos ei kerro Yumille, luulisin että hän kertoo Ulrichille. Ja toisin päin.  Ja sitten Ulrich kertoo Oddille. Mutta halutessasi voit kertoa Jeremylle.

Aelita: Okei. Tosin ei kukaan kertoisi Oddille, koska he tietävät kuinka ärsyttävä tämä on. Joten samapa tuo on kertoa kaikille. Mutta minun pitää nyt mennä pesulle. Nähdään kohta.

Aelita lähti aamupesulle ja Kata jäi huoneeseen. Hän mietti vähän aikaa mitä tekisi, mutta päätti sitten vain lukea kirjaansa ja odottaa Aelitaa.

Sillä välin kerrosta alempana olivat pojat heränneet. Odd tunsi pahoin, koska ei ollut ennen joutunut tilanteeseen, jossa hänen rakastamansa tyttö olisi hänelle vihainen. Ulrich ei edes yrittänyt piristää häntä, koska tiesi miltä se tuntui ja ajatteli että oli parempi vain antaa Oddin itse selvittää asiansa. He olivat sinä aamuna vaiteliaita ja koska Odd oli koko yön vain nähnyt painajaisia, hän oli aikalailla zombin näköinen. Muut oppilaat katsoivat häntä oudoksuen, koska yleensä hän oli niin iloinen että pirteämpää tyyppiä sai hakea. Mutta koska Odd oli hiljaa ja mietteissään, koko koulun tuntui sinä aamuna hiljaiselta. Ilman Oddin vitsejä ja niille naurua, paikka oli ihmeen hiljainen.

Kun Odd ja Ulrich menivät ulos odottamaan muita, Odd huomasi tytön, johon oli edellisenä iltana törmännyt ja hän tunsi vihaa itseään kohtaan, koska hänen luonteensa oli liian auttavainen ja hän ei voinut mitään sille, että kun hän tapasi yleensäkin tytön, hän alkoi tälle juttelemaan aika mukavia…
Ulrich ei puolestaan sanonut mitään, hän vain katseli tylsistyneenä kelloa ja porttia, odottaen että milloin Yumi tulisi.

Piakkoin Jeremy tuli heidän luokseen ja hänen jälkeensä Yumi. Mutta Kataa ja Aelitaa ei näkynyt missään. He odottivat ja odottivat, kunnes lopulta he näkivät tyttöjen tulevan. Kata oli pukeutunut kokonaan mustaan. Hänellä oli musta paita, musta huppari, mustat farkut ja kaiken lisäksi maiharit. Hän käveli pää pystyssä, aivan kuin mikään ei olisi voinut koskea tai satuttaa häntä. Aelita oli pukeutunut normi vaatteihinsa. He saapuivat porukan luokse ja lähtivät kävelemään ruokalaan.

Odd katsoi Kataa, joka näytti hemmetin ylpeältä, aivan kuin mitään riitaa ei ikinä olisi ollutkaan. Tyttö hetken ajan vilkaisi Oddia, jolloin Oddista tuntui että nuoli lävisti hänen sydämensä, koska tytön katse oli niin kylmä ja kova.

Kun he olivat ruokalassa, Odd ei edes syönyt paljoa mitään, jolloin Ulrich jo alkoi huolestumaan. Mutta hän ajatteli, että kyllä Odd siitä toipuisi, eihän tytöt ennenkään olleet tätä saaneet syömättömäksi. Mutta kukaan ei tiennyt, että Oddille ja heille kaikille tämä mysteerinen tyttö, Kata, tulisi olemaan pelastus…

Koko päivä oli suhteellisen hiljainen, Odd ei tehnyt mitään muuta kuin välillä vilkaisi Kataa. Iltapäivällä koulun loputtua Ulrichille riitti vaitiolo ja hän pyysi Yumia, Aelitaa ja Jeremyä mukaansa. Odd ja Kata jätettiin kahdestaan penkeille istumaan.

Kun he tulivat takaisin, he huomasivat Katan lähteneen. Hän näkyi nojailevan koulun seinään, kunnes yhtä äkkiä hänen luokseen käveli Nina.
Odd tuijotti toista tyttöä murhaavasti, eikä huomannut muita ennen kuin he olivat aivan hänen vieressään.

Sillä välin Nina ja Kata juttelivat…
Nina: Moi.
Kata: Ai, moi.
Nina: Satuin vain tuossa sattumoisin huomaamaan, että onko sinulla ja, ööh, Oddilla ongelmia?
Kata: Se asia ei sinulle todellakaan kuulu!
Nina: Ajattelin vain tulla sanomaan että Odd ei taida oikein käsittää sinua?
Kata: Aivan, mutta se asia ei ole sinun vaivasi, joten voitko häipyä?
Nina: Ajattelin vain auttaa, haluaisin olla ystäväsi.
Kata: EN TARVITSE SINUNLAISIA YSTÄVIÄ!!! *Lähtee muiden luo*
Nina: *Katsoo Katan perään*

Kata meni takaisin porukan luo, otti Oddia kädestä ja veti hänet mukaansa. Hän veti pojan mukanaan puistoon, jossa he voisivat puhua rauhassa. Hän ei koko matkan aikana sanonut mitään, kuten myöskään Odd. Lopulta he tulivat suuren tammen luo, jossa Kata pysähtyi ja irrotti otteensa Oddista.

Kata: No?
Odd: Mitä "no"?
Kata: Haluatko olla yhdessä vaiko et?
Odd: Tietenkin, miksi kysyt moista?
Kata: No välillä et tunnu välittävän minusta pätkän vertaa!
Odd: Tottakai välitän sinusta, mutta sinun täytyy ymmärtää myös se että välillä kaipaan omaa rauhaani.
Kata: No tyhmä, mikset heti sanonut?
Odd: En tiedä, en kai vain uskaltanut.
Kata: Uskaltanut?
Odd: No sinä olet välillä… aika pelottava. Kaikkine mustine vaatteinesi ja sillein.
Kata: Sinä pelkäät minua sen takia että käytän mustia vaatteita? *Nauraa*
Odd: No tavallaan. Mutta välillä kun kysyn jotain, niin ärähdät vastauksesi. *Hymyilee*
Kata: Sori Odd. Unohdetaanko koko homma?
Odd: Mikäs siinä. Ja vielä kerran anteeksi.
Kata: Saat anteeksi. Tule. *Ottaa Oddia kädestä*

He menivät takaisin muiden luo käsi kädessä. Muu porukka näytti iloiselta, kun heidän ei tarvinnut enää varoa jokaista sanaansa. Pian he kaikki nauroivat Oddin jutuille ja elämä tuntui jälleen normaalilta. He päättivät lähteä käymään tehtaalla, koska ei ollut muutakaan tekemistä.

Tehtaalla ei ollut tapahtunut mitään ihmeellistä. He tarkastivat superskannerin, että se toimi ja sen jälkeen he palasivat hiljaksiin kampukselle. He päättivät mennä aikaisin nukkumaan, koska halusivat seuraavana aamuna käydä Lyokossa ennen koulun alkua.

Aamulla he tapasivat tehtaalla. Yumi näytti jotenkin vaivautuneelta Ulrichin seurassa, mutta kukaan ei kysynyt mitään. Tavalliseen tapaansa Jeremy virtualisoi kaikki viisi Lyokoon ja käski mennä sektorin reunalle. Siellä heidät otti kyytiinsä siirtolaite, jolla he pääsivät viidenteen sektoriin. Kun he olivat Areenalla, Aelita kysyi mitä he oikein hakivat käyttöliittymästä. Jeremy ei siihen vastannut oikein mitään, sanoi vain että saisi tietää sitten.

Silloin seinä aukesi ja he lähtivät juoksemaan. Koska he olivat luoneet Lyokon uudestaan, heidän ei tarvinnut huolehtia vanhasta tavasta painaa nappia, ennen kuin aika loppuisi. Pian he olivat jo päässeet ulos käyttöliittymän luo. Silloin Jeremy sanoi, että hän ei kuulisi mitä muut sanovat, koska hän alkaisi keskustella Aelitan kanssa kahden.

Odd, Ulrich, Yumi ja Kata seisoskelivat Aelitan takana ja juttelivat keskenään hiljaisella äänellä. Välillä he kuulivat kuinka Aelita sanoi vastaan Jeremylle jostain, mistä he puhuivat. Mutta he eivät kuulleet yhtään mitään mitä Jeremy sanoi, koska hän oli asentanut siten, että hän pystyi puhumaan Aelitalle kahden, jos muut eivät saisi tietää asioista. Koska usein hän oli saanut katua sitä, että kaikki kuulivat mitä hän sanoi Aelitalle.

Pian Aelita alkoi naputtamaan käyttöliittymällä jotain ja välillä hän vain nyökkäili ja sanoi "okei", "joo", "selvä" tai "kyllä".
He odottelivat ja odottelivat. Jeremyn ja Aelitan keskustelu vaikutti jatkuvan loputtomiin. Juuri kun Odd oli aikeissa kysyä, mistä he keskustelivat, Jeremy alkoi puhumaan kaikille.

Jeremy: Aelita, hyvää työtä. Ja Odd, tiedän mitä olit aikeissa kysyä, mutta muista että ei supertietokoneen käyttö ole yhtä helppoa kuin jonkun pelikoneen. Ja sitten kun käyttöliittymä on hieman hankala käyttää, paina yhtäkin väärää ikkunaa ja se saattaa hävittää monia tiedostoja. Mutta Kata, sinä olet uusin meistä. Mutta me Aelitan kanssa olemme tehneet mielenkiintoisen havainnon sinusta.

Kata: Aijjaa, minkä havainnon?
Aelita: Olemme huomanneet sen, että X.A.N.A ei hyökkää sinun kimppuusi, vaan meidän muiden. Siihen me nyt yritämme Jeremyn kanssa etsiä vastausta.
Ulrich: Totta, kertaakaan X.A.N.A ei ole hyökännyt kimppuusi. Mutta et ole ollutkaan kovin kauaa Lyokosoturina.
Jeremy: Älä unohda, että heti kun William liittyi, X.A.N.A valtasi hänet.
Odd: Mutta mitä X.A.N.A:lla on tekemistä Katan kanssa?
Aelita: Siitä meidän täytyy ottaa selvää. Ainoa keino kai on houkutella X.A.N.A esille.

Odd: Ei käy!
Yumi: Odd, tiedämme että olet huolissasi Katasta, mutta hän ei ole avuton eikä lainkaan Williamin kaltainen. Hän osaa kyllä puolustaa itseään.
Kata: Yumi on oikeassa, Odd, ei sinun tarvitse huolehtia minusta.
Odd: … Okei, kun kerran Kata niin sanot.

He päättivät testata asiaa heti, joten he menivät aavikolle. Siellä Yumi, Ulrich, Odd ja Aelita menivät torniin seuraamaan tilannetta ja jättivät Katan ulos yksinään.
Koska Aelitalla oli virtuaalisia voimia, hän pystyi kehittämään pienen ikkunan tornin ala-tasanteelle, josta he seurasivat tilannetta. Pian he huomasivatkin, kuinka Kataa kohden meni tarantelloja. Odd olisi ollut valmis juoksemaan ulos auttamaan Kataa, ellei Ulrich olisi pidellyt häntä.

Heidän yllätyksekseen he huomasivat, että yhden tarantellan selässä istui poika. Kata seisoi pää ylhäällä ja kädet puuskassa, odottaen mitä tulisi tapahtumaan. Pian tarantella, jolla oli poika kyydissään, pysähtyi muutaman metrin päähän Katasta.

Poika laskeutui tarantellan selästä ja asteli vastapäätä Kataa. He huomasivat hänen vaatteidensa olevan täysin mustia, muutamia erivärisiä kohtia lukuun ottamatta. Silloin Aelita kuuli, kuinka tuntematon poika puhui Katalle mielensä kautta ja Kata vastasi. He puhuivat ainoastaan telepatian kautta, he eivät käyttäneet sanoja lainkaan.

Poika: Hei Kata. Vai pitäisikö sano Silentica? Ja hei Aelita, tiedän sinun olevan tornissa Oddin, Ulrichin ja Yumin kanssa.
Kata: Kuka olet?
Poika: Olen Meridian Lyokosoturinimeltäni. Oikealta nimeltäni olen Alew
Kata: Mistä tunnet minut?
Alew: Tottakai tunnen sinut, olethan tuleva Cadelain.
Kata: olen tuleva MIKÄ?
Alew: Eli sinä olet siis unohtanut kaiken mitä olet oppinut. Tai oikeastaan sinut pakotettiin unohtamaan. Olet seuraava Cadelain, virtuaalimaailma Lyokon tuleva käskynhallitsija, jolla on oikeus käskeä ja hallita täällä eläviä olentoja. Ja sinulla on kyvyt erittäin voimakkaat.

Kata: Siis… Olen Lyokon seuraava käskynhallitsija? Mutta kuka se tällä hetkellä on?
Alew: X.A.N.A. Se varasti oikealta hallitsijalta voimat ja on etsinyt seuraavaa hallitsijaa, joka on sinä. Ai niin, Aelita, tulisitko tänne. Jätä muut torniin.

Aelita: *Tulee ulos tornista ja kävelee Katan viereen.* No, mitä haluat?
Alew: Sinä olet Staridain. Eli olet Silentican, tai kuten sinä ja muut kutsutte, Katan voimapari. Yhdessä te ja muut voitte päihittää X.A.N.A:n, jolloin Lyokoon palaisi rauha lopultakin. Tämä sota X.A.N.A:n  ja Maan välillä on pakottanut meidät piiloutumaan Digimereen, missä kraakit ja hait etsivät meitä. Ja jos tulemme Lyokon sektorien alueille, tulevat muut hirviöt. Mutta nyt, kun sekä Staridain ja Canedain ovat jälleen löytyneet ja kun ne yhdistyvät Jeremyn multiagenttijärjestelmän kanssa, X.A.N.A tuhoutuu, mutta on myös olemassa vaara että X.A.N.A:n tytär herää ja palaa kostamaan isänsä puolesta,

Aelita: X.A.N.A:n tytär? Onko sillä semmoinenkin?
Alew: Tietenkin on, jotta jos X.A.N.A saa Maapallon vallattua ja ihmiset siinä samalla, kun X.A.N.A heikkenee, on oltava perillinen joka varmistaa, etteivät ihmiset ala kapinoimaan ja tuhoa X.A.N.A:a ja valtaa Maailmaansa takaisin.

Kata: Mikä on tämän tyttären nimi?
Alew: Sitä emme ole saaneet vielä selville, mutta yritämme koko ajan. Minun täytyy nyt mennä, mutta muistakaa Staridain ja Cadedain, yhdessä voitte olla voittamattomia.

Sen jälkeen Alew kääntyi ympäri ja käveli tarantellan selkään, joka oli odottanut häntä koko tämän ajan. Kata ja Aelita katsoivat ihmeissään, kuinka tarantella päästi pojan selkäänsä ja sen jälkeen kuin käskystä kääntyi ympäri. Yhtä äkkiä tarantella pysähtyi ja Alew kääntyi katsomaan heitä. Hän sanoi tytöille mielessään, että Kata oli soturinimeltään Silentica ja Aelita oli Carita soturinimeltään. Lisäksi hän sanoi että heidän olisi opittava käyttämään voimiaan oikein.

Sen jälkeen tämä mystinen poika tarantellan kanssa käveli sektorin reunalle ja hyppäsi alas Digimereen. Vain hetki sen jälkeen aavikkosektoria ravisteli raju maanjäristys. Pian Aelita ja Kata kuulivat mielessään X.A.N.A:n huudon.

Kun järistys oli mennyt ohi, muut tulivat ulos tornista. Odd juoksi suoraan Katan viereen, mutta ei sanonut mitään. Ulrich ja Yumi juoksivat hieman rauhallisemmin heidän luokseen.

Yumi: Aelita, mitä tapahtui?
Aelita: En tiedä oikeastaan, mutta hän puhui minulle ja Katalle mielissämme.
Ulrich: Olisikohan tässä jokin X.A.N.A:n juoni takana? Mitä luulet, Jeremy? Jeremy?
Aelita: Minulla on paha aavistus tästä… Jeremy, vastaa minulle!
Yumi: Meidän on palattava tehtaalle! Heti! Odd, devirtualisoi minut. Ulrich, devirtualisoi Aelita ja Kata. Sen jälkeen devirtualisoikaa toisenne.

Odd ampui lasernuolen Yumiin ja Ulrich iski miekallaan Aelitaa ja Kataa. Sen jälkeen he odottivat hetken, kunnes Odd ampui ja Ulrich iski miekallaan yhtä aikaa. Hekin devirtualisoituivat ja pian he olivat takaisin tehtaalla.

Muut odottivat jo heitä hississä, jonne he juoksivat nopeasti. Aelita painoi äkkiä numerokoodin, jonka jälkeen hissi lähti nousemaan ylöspäin. Kun hissi pysähtyi ja sen ovi hitaasti alkoi aukeamaan, Aelita kumartui oven ali, jonka jälkeen hänen hätääntynyt huutonsa säikäytti kaikki.

Kun ovi aukeni kokonaan, he näkivät Jeremyn tajuttomana ja hänen päästään vuosi hieman verta. Aelita oli polvillaan hänen vierellään ja hoki itkuisena "Jeremy, ole kiltti ja herää".
Ulrich oli seuraava, joka tajusi tilanteen kokonaisuudessaan.

Ulrich: Odd, tule auttamaan. Meidän on kannettava hänet ulos tehtaasta ja heti. Yumi ja Kata, lohduttakaa Aelitaa.
Aelita: Se oli ansa… Ei olisi ikinä pitänyt jättää Jeremyä yksin…

Yumi ja Aelita katsoivat hiljaa ystäväänsä. He halasivat Aelitaa ja lähtivät tämän kanssa seuraamaan poikia, jotka kantoivat tajutonta Jeremyä. Kun he olivat päässeet Jeremyn kanssa hissillä ylös, Ulrich soitti ambulanssin.

Ennen kuin ambulanssi ehti paikalle, rehtori saapui Jimin ja terveydenhoitaja Yolandan kanssa paikalle.

Rehtori: Mitä tapahtui?
Ulrich: Jeremy tuli tänne tehtaaseen etsimään osia robottiinsa, mutta tullessaan alas ilmeisesti putosi jotenkin ja satutti päänsä.
Jim: Ja mitenkäs te tämän tiedätte?
Odd: Jeremy kertoi meille tulevansa tänne hakemaan osia robottiinsa ja että viipyisi vain viitisen minuuttia sisälle. Me muut odotimme tuolla sillalla, että hän tulisi takaisin, mutta kun häntä ei alkanut näkymään, tulimme katsomaan ja näimme hänet tällaisena.
Rehtori: Hyvä että olitte lähistöllä, saatoitte juuri pelastaa ystävänne.
Aelita: *Alkaa vapisemaan kuullessaan rehtorin sanat*
Jim: *Huomaa Aelitan* No Aelita, kyllä Jeremy vielä kuntoon tulee!
Yolanda: Ei tule, jos hän ei pian pääse hoitoon!
Rehtori: Ulrich ja Odd, tulkaa te Jeremyn mukaan sairaalaan. Ambulanssi näkyykin jo tulevan tuolta.

Jeremy nostettiin ambulanssin kyytiin ja Odd, Ulrich sekä rehtori menivät mukaan. Jim ja Yolanda lähtivät kiireisesti takaisin koululle kun taas Yumi, Kata ja Aelita jäivät vielä sillalle. Aelita vain nyyhkytti, mutta he ymmärsivät häntä. He lähtivät hiljaksiin kävelemään takaisin koululle kun Aelita hieman rauhoittui, mutta sekä Yumi että Kata toivoivat jommankumman Jeremyn mukaan menneestä pojasta soittavan ja kertovan miten paha päävamma oli.
Tytöt saattoivat Aelitan huoneeseensa, jonne hän lukittautui. Kata ja Aelita päättivät mennä Ulrichin ja Oddin huoneeseen juttelemaan, koska he tiesivät etteivät pojat pitäneet oveaan lukittuna kuin harvoin.

He menivät poikien huoneeseen, jossa Kiwi oli vastassa. Kata otti Kiwin syliinsä ja alkoi rapsuttamaan koiraa, mutta pian se pomppasi hänen sylistään ja juoksi Yumin luo. Se haisteli vähän aikaa Yumin käsiä ja sen jälkeen meni omalle paikalleen laatikkoon nukkumaan.

Kata: Yumi. Voisitko kertoa minkälainen Jeremyn ja Aelitan suhde oikeastaan on?
Yumi: Siis Jeremy oli se, joka löysi Lyokon ja Aelitan. Hän ihastui Aelitaan saman tien. Ja Aelita samoin häneen. Jeremy halusi alusta alkaen auttaa Aelitaa selvittämään, mitä hän tekee Lyokossa ja miksi hän ylipäätänsä on siellä. Aelita yritti taivuttaa Jeremyä sammuttamaan supertietokoneen, koska X.A.N.A oli ja on vieläkin vaarallinen. Semmoiset puolitoista vuotta taistelimme X.A.N.A:a vastaan, ennen kuin Jeremy onnistui virtualisoimaan Aelitan tänne, meidän luoksemme. Siitä se lopullisesti oikeastaan lähtikin kunnolla…
Kun Aelita saapui maahan, hän ja Jeremy ovat olleet tavallaan erottamattomat. Heillä on ollut pieniä riitoja, mutta he ovat aina sopineet ne. Riidat ovat yleisimmin johtuneet siitä, että Jeremy ei oikein aina ymmärrä Aelitaa, koska hän kuitenkin loppujen lopuksi on tietokonenero, mistä johtuukin hänen lempinimensä "Einstein". Jeremy kyllä yrittää parhaansa mukaan ymmärtää Aelitaa, mutta välillä se on hankalaa. Joskus Aelitasta tuntuukin, ettei Jeremy välitä hänestä ollenkaan, vaikka se ei ole totta. Jeremy uhrasi elämänsä oikeastaan Aelitan takia. Vaikkei siltä vaikuttaisikaan, niin hän on se, joka on kärsinyt eniten.
Vaikka he eivät sitä kerrokaan, myönnä tai mitenkään näytä sitä, mutta he ovat yhdessä. Tästä varsinkin Sissi on ärsyyntynyt, koska "miten tietokonenörtti voi saada tyttöystävän nopeammin kuin hän Ulrichin". Mutta he eivät välitä muista paljoakaan. Muistaakseni heillä on ollut ainakin yksi iso riita, joka sovittiin aika erikoisesti. Mutta kuitenkin, on selvää että Aelita on se, joka tekee yleensä siirron Jeremyn suhteen.
Sen takia Aelita oli nyt niin kovasti järkyttynyt Jeremylle sattuneesta, koska heillä oli juuri ollut riita. Riita oli siitä että Jeremy ei jälleen kerran huomioinut Aelitaa tarpeeksi ja että oliko Jeremylle aivan sama oliko Aelita hänelle tyttöystävä vaiko paras ystävä.
Ja nyt Aelita on peloissaan, että hän menettää Jeremyn eikä voi pyytää anteeksi häneltä.

Kata: Ai, nyt ymmärrän koko asian. Mutta Jeremyn täytyisi ehdottomasti välillä unohtaa tietokoneensa ja huomioida Aelita.
Yumi: Olen samaa mieltä, mutta Jeremy ei suostu jättämään tietokonettaan ennen kuin X.A.N.A on tuhottu kokonaan.
Kata: Mitenköhän Jeremy edes voi nyt…
Yumi: *Ottaa kännykkänsä esille* Taidetaan juuri saada tietää, koska Ulrich soittaa. *Vastaa* Hei Ulrich.

 

Ulrich: Moi Yumi. Miten Aelita voi?
Yumi: Ihan hyvin, hän on huoneessaan yksin ja miettii vain Jeremyä. Miten hän voi?
Ulrich: Erittäin hyvin. Hänelle ei ollut tullut kuin pieni kallonmurtuma, mutta jos emme olisi saaneet häntä ajoissa tänne, se olisi voinut olla kohtalokas, mutta nyt hän on kunnossa ja haluaisi nähdä Aelitan.
Yumi: Hyvä että hän on kunnossa. Mutta saako Jeremy vielä nähdä vieraita?
Ulrich: Ei vielä, hän on tarkkailussa. Huomenna häntä voi käydä nopeasti katsomassa.
Yumi: Entä miten sinä ja Odd teette?
Ulrich: Jäämme tänne tietenkin, koska ikinä ei voi tietää, mitä X.A.N.A saa päähänsä. Olemme täällä Jeremyn turvana.
Yumi: Hienoa. Minä kerron Aelitalle, että hän voi huomenna tulla katsomaan Jeremyä.
Ulrich: Joo, kerro. Hän varmaan ilahtuu kovasti. Ja kerro Jeremyltä terveisiä Aelitalle, hän ei malttaisi pysyä täällä. Ja ai niin, onko Kata siinä lähistöllä?
Yumi: Tuossa hän istuu.
Ulrich: Oddilta terveisiä hänelle. Ja muuten, ruokkikaa Kiwi.
Yumi: Okei. Moikka Ulrich ja hyvää yötä.
Ulrich: Hyvää yötä. *Lopettaa puhelun*

Kata: No? Miten Jeremy voi?
Yumi: Hän on kunnossa. Meidän täytyy nyt lähteä kertomaan Aelitalle.
Kata: Joo, parempi että kerrotaan heti, jotta hän saisi nukuttua ensi yönä.

He lähtivät poikien huoneesta kohti Katan ja Aelitan huonetta. He olivat nopeasti oven luona ja Kata kokeili avata oven, mutta tajusi että se oli lukossa. Hän kaivoi taskustaan avaimen ja he menivät sisälle. Kun he tottuivat hämärään valoon, he huomasivat Aelitan nukkuvan sikeästi. He päättivät jäädä sinne yöksi, jos vaikka Aelita heräisi ja muistaisi mitä oli tapahtunut.
Yumi kävi käytävällä soittamassa vanhemmilleen ja selitti, että jäisi koululle yöksi. Syyksi hän keksi että hänen tarvitsi auttaa kaveriaan matematiikan tehtävissä, koska seuraavana päivänä olisi koe.
 Pian Yumi tuli takaisin ja he yhdessä laittoivat Yumille sängyn lattialle. He sopivat että ensin Kata valvoisi jonkin aikaa ja sitten kun hän olisi niin väsynyt, ettei jaksaisi enää valvoa, hän herättäisi Yumin.
Pian Kata kuuli kuinka Yumi nukahti. Huoneen täytti rauhallinen hengityksen tahti ja Kataa alkoi hiljaksiin väsyttämään, mutta hän ei antanut periksi väsymykselle. Kun kello läheni aamu kolmea, Kata hätkähti kun Aelita puhui unissaan. Kata päätti herättää Yumin, mutta ei hennonnut kun huomasi kuinka rauhallisesti tämä nukkui. Kata kuunteli hiljaa kuina Aelita välillä nyyhkytti ja välillä puhui. Hän erotti sanoja sieltä täältä, kuten "Jeremy", "anna anteeksi", "minun vikani", "X.A.N.A" ja sen sellaista. Sitten hän todellakin hätkähti kun Aelita selvästi lausui Oddin nimen. Silloin hän alkoi kuuntelemaan tarkkaavaisesti.
Aelita selvästikin puhui unissaan ja eli jotain mennyttä hetkeä, josta Katalla ei ollut tietoa, mutta selvästikin Odd liittyi asiaan.
Aelita mumisi jotain sen tyylistä kuin "Odd, en tee tuollaista tämän kaiken jälkeen" ja "Jeremy, sinun täytyy ymmärtää minua". Pian Kata oli aivan Aelitan sängyn vieressä ja silloin hän kuuli sen. "Jeremy, et voi odottaa että olen pidän sinusta ikuisesti, tiedän muitakin poikia, jotka tykkäävät minusta, kuten Odd. Tiedät että hän on aina tykännyt minusta".
Kata astui liian nopeasti taaksepäin ja kaatui onnekseen omaan sänkyynsä, mutta hän herätti Yumin.

Yumi: Kata, mitä kello on?
Kata: *Vilkaisee rannekelloaan* Se on vähän yli kolmen aamuyöllä.
Yumi: Vaihdetaanko jo osia?
Kata: Vaihdetaan vaan, minua jo väsyttääkin.

Yumi alkoi valvomaan, mutta vaikka Kata esittikin nukkuvansa, hänen mielessään risteili satoja, ellei tuhansiakin kysymyksiä. Kun hän viimein nukahti, hänen viimeinen ajatuksensa oli "Miksi Odd, minkä takia?".

Seuraava asia, minkä Kata tajusi oli että Yumi ravisteli häntä hereille.
Yumi: Katherine! Herää!
Kata: Mmh… mitä nyt?
Yumi: Aelita! En saa häntä hereille!
Kata: Mitä?! *Pomppaa sängystä ylös*
Yumi: Katso itse.

Yumi oli oikeassa, Aelita ei herännyt vaikka häntä ravisteltiin, läpsittiin ja kutitettiin. Hän ei herännyt huutamalla tai mitenkään. He alkoivat huolestumaan todella.

Kata: Etkö varmasti nähnyt yöllä mitään, mikä olisi voinut aiheuttaa tämän?
Yumi: No itse asiassa nukahdin…
Kata: Ei se ole sinun vikasi, olit väsynyt. Mutta soitetaan nyt Ulrichille.
Yumi: Joo, minä soitan. *Ottaa puhelimen taskustaan*

Yumi: *Soittaa* Ulrich! Miten Jeremy voi?
Ulrich: *Vastaa unisena* Hän saa tulla takaisin kouluun jo…
Yumi: Hienoa, tulkaa Oddin ja Jeremyn kanssa tänne JA VÄHÄN ÄKKIÄ SITTEN!
Ulrich: Mitä on tapahtunut?
Yumi: Emme saa Aelitaa hereille mitenkään!
Ulrich: Okei, me tullaan kohta. *Lopettaa puhelun*
Yumi: He ovat tulossa, kohta kaikki selviää kun Jeremy tulee.
Kata: Toivottavasti kaikki selviää!

He jäivät odottelemaan poikia, mutta sillä välin Aelita tavallaan leijui eräänlaisessa valveunessa. Hän kuuli ja tunsi kaiken, mitä ympärillä tapahtui, mutta hän ei voinut avata silmiään eikä hän voinut puhua. Hän muisti kuinka oli keskellä yötä herännyt X.A.N.A:n läsnäoloon, joka oli vakuuttanut hänelle, että Jeremy oli kuollut ja että Yumi ja Kata eivät olleet halunneet kertoa hänelle ennen kuin olisi liian myöhäistä tehdä mitään. Hän ei tietenkään ollut uskonut, mutta kun hän oli kuullut Yumin huokaisen surullisesti "Aelita-parka", hän oli kuitenkin uskonut X.A.N.A:a. Silloin hän oli vaivuttanut itsensä valve-uneen, josta hänet voisi herättää ainoastaan Jeremy.

Sillä välin kun Aelita mietti omiaan, Yumi ja Kata olivat hermoromahduksen partaalla. Kata ei enää kestänyt, vaan hän päätti lähteä ulos katsomaan, missä asti pojat olisivat. Kun hän ajatteli poikia, hän sattui muistamaan yöllä kuulemansa, jolloin hänet valtasi viha. Hän soitti saman tien Oddille, joka vastasi toisen hälytyksen jälkeen.

Odd: Hei Kata, me ollaan tulossa koko ajan. Ollaan kohta siellä.
Kata: Voi että, juoksetko minun vaiko Aelitan takia?
Odd: Täh? Mikä kysymys tuo muka on olevinaan?
Kata: Älä viitsi! Tiedän että tykkäät Aelitasta.
Odd: Kata, oletko lyönyt pääsi tai jotain? *Kuulostaa epäuskoiselta*
Kata: En ole.
Odd: Miksi sitten kyselet moisia? Etkö luota minun ollenkaan?
Kata: Enpä taida. Ja voit luottaa siihen, että en enää ole tyttöystäväsi, tämä on ohi!
Odd: Kata, mit… *Puhelu katkeaa*

Kata käveli vihaisesti ulos asuntolan ovesta, eikä muistanut varoa ympäristöään, joten viimeinen asia jonka Kata saattoi muistaa oli turruttava kipu hänen päässään, jonka jälkeen kaikki pimeni hänen ympärillään.

Sillä välin Odd, Ulrich ja Jeremy olivat saapuneet koulun portille. He juoksivat kohti asuntolaa kiireesti. Odd oli huonolla tuulella Katan takia, Jeremy voi pahoin, mutta ei välittänyt siitä ja Ulrich vilkuili koko ajan Jeremyä peläten ystävänsä kaatuvan maahan. Ainoastaan Odd huomasi asuntolan nurkalla oudon tumman hahmon, joka vaikutti siltä, aivan kuin tämä hahmo olisi kantanut jotain, mutta Odd ei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.
He juoksivat suoraan Aelitan ja Katan huoneen ovelle ja Yumi avasi oven. Hän oli todella helpottunut nähdessään pojat ja saman tien halasi Ulrichia.
Jeremy ei huomannut mitään muuta kuin Aelitan, joka vaikutti siltä kuin olisi vain nukkunut rauhallisesti. Hän käveli tytön sängyn viereen ja polvistui. Hän kosketti Aelitan kättä ja tunsi sen olevan kylmä. Silloin hän tajusi muiden katsovan häntä ja hän ärähti heille, että heidän täytyi poistua.

Yumi, Ulrich ja Odd poistuivat nopeasti käytävän puolelle ja odottivat hiljaa. He toivoivat että edes jotain tapahtuisi. Mutta minuutit kuluivat hitaasti ja Yumia alkoi jälleen väsyttämään, joten hän alkoi nojaamaan Ulrichiin, joka ei sanonut siihen mitään, mutta näytti huolestuneelta. Koska Odd tunsi Ulrichin parhaiten, olivathan he kuitenkin parhaita kavereita, hän tiesi Ulrichin olevan huolissaan sekä Jeremystä, Aelitasta että Yumista.

Sillä välin Aelitan huoneessa Jeremy istuutui Aelitan sängylle ja silitti tytön hiuksia.
"Aelita herää, tiedän ettet nuku", lausui Jeremy mielessään. Hän tiesi että hänellä ja Aelitalla oli yhteys, joten hänen ei tarvinnut aina edes sanoa mitään, koska Aelita ymmärsi muutenkin. 
Aelita kuuli Jeremyn sanat ja hän havahtui, Hän ymmärsi heti, että X.A.N.A oli valehdellut hänelle ja hän herätti itsensä. Avatessaan silmänsä hän näki Jeremyn huolestuneen ilmeen.

Aelita: Anteeksi Jeremy.
Jeremy: Siitä riidastako?
Aelita: Niin…
Jeremy: Minun tässä anteeksi pitäisi pyytää. Keskityn vain niin paljon X.A.N.A:n tuhoamiseen, että unohdan sinun olemassaolosi. Anna anteeksi Aelita.
Aelita: *Hymyilee* Ei se mitään, kunhan muistat että koneesi ei ole elävä.
Jeremy: *Hymyilee* Mutta sinä olet.
Aelita: Vihdoinkin taidat tajuta sen.
Jeremy: Aika pitkään siinä kesti, mutta nyt en unohda sinua enää ikinä.
Aelita: Muistakin se. Mutta nyt, meillä taitaa olla yleisöä oven ulkopuolella.
Jeremy: Niin taitaa olla.

Jeremy ja Aelita avasivat oven ja alkoivat nauramaan. Nimittäin käytävällä istui Odd nojaten vastakkaiseen seinään kuorsaten, Ulrich ja Yumi istuivat vierekkäin lattialla, toisiinsa nojaten. Aelita pamautti huoneensa oven kiinni, jolloin kaikki kolme nukkuvaa henkilöä heräsivät. Silloin Aelita huomasi Katan puuttuvan.

Aelita: Hei, missä Kata on?
Yumi: Niin, missä hän on? Näittekö häntä tullessanne tänne?
Ulrich: Emme nähneet.
Yumi: Outoa, hän sanoi lähtevänsä teitä vastaan.
Odd: En ole varma, mutta tullessamme tänne muistan nähneeni asuntolan nurkalla hahmon, joka aivan kuin olisi kantanut jotain.
Aelita: Kata on kaapattu!
Yumi: Soitetaan hänelle, jos hän vain lähti kävelylle.
Odd: Minä soitan. *Ottaa puhelimen taskustaan ja näppäilee Katan numeron. Hetken päästä kuuluu tuttu "valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä"* En saa yhteyttä.
Jeremy: Mennään tehtaalle katsomaan jos supertietokone löytäisi signaalin tai paikantaisi Katan kännykän.

He lähtivät kiireesti tehtaalle, eivätkä huomanneet kuinka läheisen puun alla seisoi tyttö, joka hymyili ilkeästi. Hän heitti kädessään olevan puhelimen maahan ja astui sen päälle rikkoen sen. Sen jälkeen hän vilkaisi ympärilleen varmistaen että kukaan ei nähnyt häntä tai hänen toimiaan ja sen jälkeen hän juoksi koulun porteista ulos.

Sillä välin Kata alkoi heräilemään. Hän ei muistanut paljoa mitään. Hänellä oli kammottava päänsärky, mutta koska hänellä oli korkea kipukynnys, hän ei välittänyt siitä. Hän avasi silmänsä ja hetken kuluttua huomasi olevansa pienessä, hämärässä huoneessa, jossa ei ollut kuin yksi pieni ikkuna, jonka valossa ei nähnyt paljoa mitään. Hän tunsi kuinka hänen kätensä olivat sidotut, mutta jalat eivät olleet.

Sitten yhtä äkkiä, hänen oikealla puolellaan ollut ovi narahti ja aukesi. Sisään asteli suurikokoinen hahmo, mutta Kata tunnisti hänet heti kun hän avasi suunsa.
"Hei Kata, muistatko mitä sanoin katumisesta? Ehkä nyt ymmärrät että minua ei jätetä noin vain." Make hymyili ilkeästi ja tuijotti tyttöä, joka istui lattialla. "Nyt olet kokonaan minun armoillani, poikaystäväsi Odd tai kukaan muukaan ei sinua pelasta. Ei nyt, eikä koskaan."
Kata: Kuinka tiedät Oddista?
Make: Ai, et siis vielä tajunnut? No, tässä vastaus kysymykseesi. Tulehan Nina sisään.
Kata: Nina? Olisi pitänyt arvata, kuinka saatoinkin unohtaa että siinä on "pikkurikku-Nina". Arvelinkin tunnistavani hänet, mutta hups. Virheitä sattuu kenelle tahansa.
Make: Niin. Tosin tällä kertaa sinä teit virheen. Et muistanut turvata selustaasi kuten yleensä. Sitä se teettää jos suuttuu liikaa.
Nina: Oddilta oli helppo saada tietoa. Hän uskoi oikeasti kaiken mitä sanoin.
Kata: Olisi pitänyt arvata. Mutta mitäpä Make ajattelit tehdä minulle?
Make: Hmm… En ole vielä miettinyt sitä, mutta näin aluksi voit tehdä olosi mukavaksi täällä. Tule Nina, jätetään hänet miettimään mitä tuli tehtyä.

Nina ja Make lähtivät huoneesta ja heti kun Kata oli varma että he eivät olleet lähelläkään, hän alkoi riuhtomaan käsiään irti ja onnistuikin siinä hetken kuluttua. Hän nousi jaloilleen ja koetti ovea, mutta se oli lukossa. Hän ei voinut saada sitä auki. Sitten hän huomasi ikkunan ja katsoessaan ulos hän näki vanhan ja villiintyneen puutarhan. Samassa hän tajusi missä oli. Hän oli muutaman kilometrin päässä tehtaalta ja Kadicista, Maken isän lapsuudenkodissa, jota poika ilmeisesti piti kotinaan. Hän tyrkkäsi ikkunaa, jolloin se aukesi ja hän tajusi että voisi huutaa apua, jos siellä joku liikkuisi. Mutta katsoessaan maisemaa hän tajusi yhden asian. Nimittäin sen, että hän oli ansassa.

©2017 Code Lyoko-kerho - suntuubi.com