Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Osa 7: Yhteys

Kata katsoi ulos pienestä ikkunastaan, mutta veti sen sitten kiinni. Hän meni lattialle istumaan. Hän vaistomaisesti meinasi vetää kännykän taskustaan, mutta huomasi sen kadonneen. Voi itku, he varmaan veivät sen, Kata ajatteli. Hän tiesi olevansa ansassa, josta ei helposti pääsisi pois, mutta mahdotonta se ei olisi. Jos hän jotain Makesta tiesi, niin sen että mikäli hän käyttäytyisi kuten tämä halusi, hän piakkoin pääsisi pois siitä huoneesta tai jopa karkuun. Mutta jos hän olisi koko ajan haastamassa riitaa tai sanomassa vastaan, hänelle saattaisi tulla todella kurjat oltavat.

Hän hätkähti kun kuuli aivan oven takaa puhetta. Hän nousi seisaalleen ja meni oven taakse kuuntelemaan.

- Tyttöä on pidettävä koko ajan silmällä, Maken käsky.
- Mitä tyttö on edes tehnyt hänelle, kun hänet piti kaapata?
- Ei mitään tietoa, mutta ilmeisesti jotain sellaista, mikä on saanut Maken raivon valtaan.
- Kenties hän kertoo sen aikanaan. Mutta minä voin pitää ensimmäisen vahtivuoron, muutaman tunnin kuluttua vaihdetaan?
- Käy minulle. Nähdään.

Kata kuuli kuinka toinen puhujista lähti oven takaa ja toinen ilmeisesti lysähti tuoliin istumaan. Hän jäi odottamaan ja noin puolen tunnin kuluttua hän kuuli toivomansa: pientä tuhinaa joka merkitsi sitä, että hänen vartijansa nukkui. Hän hiljaa kokeili oven kahvaa, mutta epäonnekseen havaitsi sen olevan lukossa. Hän oli juuri aikeissa tönäistä ovea, jos se vaikka aukeaisi, kun hän kuuli oven, ilmeisesti ulko-oven avautuvan. Hän nopeasti hiippaili takaisin ikkunan luo ja jäi odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Sillä välin Odd, Ulrich, Yumi, Aelita ja Jeremy olivat tehtaalla. Jeremy naputteli jotain näppäimistöllä ja pian näytölle ilmestyi ruutu, jossa luki "Puhelinsignaali, iso fantti". Ulrich ja Yumi katsoivat vähän aikaa tekstiä, jonka jälkeen he katsoivat Aelitaa.
Vähän ajan jälkeen Aelita huomasi heidän tuijotuksensa.

Aelita: Mitä?
Yumi: Mitä tuo "iso fantti" tarkoittaa?
Aelita: Ööh, se on vain yksityinen vitsi minun ja Jeremyn välillä…
Ulrich: Ja se tarkoittaa… mitä?
Jeremy: Ei yhtikäs mitään, nyt voisitte keskittyä asiaan.
Odd: Niinpä, Kata on kadoksissa ja te vain murehditte jostain vitsistä?! C'mon!

Yumi: Odd, rauhoitu! Kyllä me löydetään Kata, et ole ainoa, joka on huolissaan hänestä.
Odd: Joo, tiedän… Sori kaverit.
Ulrich: Muuten Odd, voinko kysyä sinulta yhtä juttua myöhemmin?
Odd: Mikset kysy nyt?
Ulrich: Et itsekään ehkä halua että kaikki kuulevat…
Odd: *Tajuaa mitä Ulrich tarkoittaa* Okei, kysy sitten kun ollaan kahdestaan.

Jeremy: En saa Katan kännykkään yhteyttä. Saattaa olla että hän on paikassa jossa ei ole kenttää tai sitten hänen puhelimensa on rikottu.
Aelita: Emme voi tehdä nyt enempää Katan vuoksi, mutta kenties hän on vain mennyt jonnekin, jotta voisi saada hieman omaa aikaa. Mennään takaisin koululle, jos hän ei ilmesty iltaan mennessä niin alamme etsiä häntä. Jos häntä ei ala näkymään, meidän on keksittävä rehtorille tekosyy, miksi hän ei ole tunneilla tai koulun alueella.
Odd: Joo, okei…
Aelita: Odd, älä huoli, kyllä me löydämme Katan vielä. *Hymyilee Oddille rohkaisevasti*
Yumi: Aelita on oikeassa. Me löydämme hänet kyllä.
Odd: Kiitti kaverit. *Hymyilee hieman*

He lähtivät takaisin koululle, Odd ensimmäisenä. He palasivat nopeasti takaisin koululle, mutta eivät nähneet Kataa pihalla, puistossa tai muuallakaan koulun alueella. Odd näytti musertuneelta ja muut olivat huolissaan hänestä. He yrittivät piristää häntä, mutta hän oli täysin omissa maailmoissaan.
Ainut mitä Odd ajatteli, oli se mitä Kata oli sanonut hänelle puhelimessa viimeisenä lauseenaan: "En ole enää tyttöystäväsi". Hän ajatteli olleensa täysi idiootti. Hän mietti, miten voisi korvata käytöksensä. Oli totta, että hän tykkäsi Aelitasta, mutta vain kaverina. Ja hänhän sitä paitsi esitti olevansa tytön serkku. Hän mietti, miksi Kata ei luottanut häneen, mutta varmaan tytöllä oli siihen syynsäkin; hän ei ollut aivan luotettavin tyyppi, koska hän oli yleensä vaihtanut tyttöystävää muutaman päivän välein.

Ulrich: Odd? ODD!
Odd: Ai mitä, täh?
Ulrich: Kysyin vain että lähdetäänkö kaupungille muiden kanssa?
Odd: Ai, joo… Mene sinä vain, minä menen huoneeseemme.
Ulrich: Ehei, haluan tietää mikä sinua nyt vaivaa.
Jeremy: Me mennään Aelitan ja Yumin kanssa kaupungille kävelemään.
Ulrich: Okei. Moikka Yumi, nähdään huomenna!
Yumi: Moikka!

Jeremy, Aelita ja Yumi lähtivät kaupungille kun taas Odd ja Ulrich lähtivät huoneeseensa juttelemaan.

Ulrich: Anna tulla.
Odd: Anna tulla, mitä?
Ulrich: Riitelitkö Katan kanssa?
Odd: No… joo. Mistä tiesit?
Ulrich: Olen paras kaverisi edelleenkin. Enkä ole tyhmä.
Odd: Siis, en tiedä mitä tapahtui, mutta hän vain soitti minulle kun olimme tulossa tänne Jeremyn kanssa. Hän kuulosti erittäin vihaiselta ja me, tuota noin… erosimme.
Ulrich: Siis hänkö oli vihainen sinulle? Mutta ei kertonut syytä?
Odd: Niin, en tiedä yhtään mistä hän olisi voinut suuttua…
Ulrich: Sanoiko Kata mitään muuta puhelun aikana?
Odd: Odotas… Hän kysyi sarkastisesti, juoksenko enemmän hänen vaiko Aelitan takia. En tajunnut sitä kysymystä ollenkaan.
Ulrich: *Läimäyttää kädellä otsaansa* Hän luuli että tykkäät Aelitasta, etkä hänestä. Varmaan sen takia, koska te tulette niin hyvin toimeen keskenään ja muutenkin olette läheiset.
Odd: Niin, mutta älä unohda että esitän Aelitan serkkua. Ja hän on vain hyvä ystävä ja sitä paitsi, jos edes katsoisin Aelitaa "siten", niin Jeremy suoraan sanottuna hirttäisi, mankeloisi ja lähettäisi kotiin kuutena kappaleena.
Ulrich: Siinä olet kylläkin oikeassa. Mutta älä huoli, kyllä me löydämme Katan ja sen jälkeen voitte sopia jälleen. *Hymyilee*
Odd: Taidat olla oikeassa, Ulrich. *Hymyilee* Mutta alkaa olemaan aika myöhä, joten eiköhän aleta nukkumaan. Hyvää yötä.
Ulrich: Öitä.

He alkoivat nukkumaan kaikessa rauhassa sekä Jeremy ja Aelita saapuivat takaisin koululle, toivottivat toisilleen hyvää yötä ja lähtivät omiin huoneisiinsa. Jeremy kävi vielä kerran koneella, yrittäen paikantaa Katan kännykän signaalia, mutta ei saanut mitään aikaiseksi. Sillä välin Aelita makasi vuoteellaan ajatellen Kataa. Hänellä oli hieman yksinäinen olo, koska tähän mennessä hän oli jo tottunut Kataan ja tämän huumoriin. Ja hänellä oli hauskaa Katan seurassa.

Juuri kun hän oli nukahtamaisillaan, hän muisti mitä Lyokossa oli tapahtunut. Hän muisti mitä Alew oli sanonut ja että hän oli Staridain. Sitten hän muisti Katan olevan Cadelain. Hän ei muistanut muuta ennen nukahtamistaan, hän näki mielessään kuvan Katasta, joka istui pienessä, pimeässä huoneessa, jossa oli vain yksi ikkuna…

Seuraava aamu oli kirkas ja aurinkoinen, mutta mielialat heittelehtivät. Varsinkin Odd oli erittäin huonolla tuulella, koska ei ollut vieläkään mitään merkkiä Katasta ja hänellä oli huono ja outo olo. Hänellä lisäksi oli tuntemus siitä, että Katalla ei ollut kaikki hyvin, mutta yritti unohtaa sen.

Koko päivä oli aika hiljainen, koska kukaan heistä ei yksinkertaisesti jaksanut yrittää olla iloinen. Yhden puuttuessa porukasta oli sama kuin he olisivat juuri kuulleet X.A.N.A:n tappaneen heidän perheensä. Koska heidän porukkansa oli tavallaan pieni perhe. Opettajat ihmettelivät heidän käytöstään, mutta eivät sanoneet mitään.

Kun tunnit olivat loppuneet, he kerääntyivät Jeremyn huoneeseen, jossa Jeremy vielä kerran koitti saada yhteyttä Katan kännykkään. Kun hän oli juuri lopettamassa skannausta, ohjelma löysi signaalin. He ihmettelivät, kun ohjelma paikallisti Katan kännykän koulun pihalle suuren tammen alle.

Jeremy sammutti koneensa ja saman tien he juoksivat ulos. Odd ehti ensimmäisenä puun luo. Siellä hän huomasi maassa olevan kännykän, joka oli rikottu. Hän poimi ylös kännykän osien seasta jotain, mitä muut eivät huomanneet. Kun he olivat hetken aikaa katsoneet rikottua kännykkää, Jeremy muisti jotain.

Jeremy: Odd. Etkö sanonut nähneesi jonkin hahmon kantamassa jotain?
Odd: Kyllä kai.
Jeremy: Muistatko minne päin hahmo juoksi?
Odd: Hmm… puistoon päin muistaakseni.
Aelita: Hetkinen! Jeremy, muistatko mitä viime Lyoko-reissulla tapahtui ennen kuin sinut kolkattiin?
Jeremy: Muistan. Hei Aelita, olet nero! Teillä on Katan kanssa yhteys!
Odd, Ulrich ja Yumi: Mitä?!

Jeremy: Aelita, koeta ottaa Kataan yhteys mielessäsi.
Aelita: En onnistu täällä, liikaa häiriötekijöitä.
Jeremy: Mennään sinun huoneeseesi, siellä saat rauhassa keskittyä.

He lähtivät saman tien takaisin asuntolaan ja menivät Aelitan huoneeseen. Siellä hän alkoi risti-istuntaan omalle sängylleen. Sitten hän pyysi jotain, mikä kuului Katalle ja mitä hän olisi kantanut pitkään mukanaan. Odd välittömästi kosketti taskussaan olevaa esinettä, mutta ei sanonut mitään.
Yumi tutki Katan laatikkoa ja huomasi siellä kuvan Katasta pikkutyttönä. Hän antoi kuvan Aelitalle, joka katsoi sitä hetken ja sen jälkeen vaipui ikään kuin transsiin. Hän matkusti mielessään Katan luo ja hänen mieleensä piirtyi kuva tytön olinpaikasta.

Sillä välin Kata oli viettänyt varmaan elämänsä kurjimman yön. Hän oli koko yön palellut ja ainoa peitto, minkä hän oli sattunut löytämään, oli ollut jokin vanha, koinsyömä rätti. Lisäksi hän oli joutunut nukkumaan vanhojen säkkien päällä. Mutta koska hän ei ollut luovuttajatyyppiä, hän ei valittanut ja seuraavana aamuna, Maken tullessa huoneeseen, Kata seisoi kädet puuskassa jo odottaen tämän tulevan sisälle. Hän ei sanonut mitään, mutta Make vain naurahti ja heitti lattialle muovipussin, jossa oli muutama leipä.

Heti kun ovi oli sulkeutunut jälleen, hän meni vanhojen säkkien päälle istumaan ja syömään leipiä. Kun hän oli saanut syödyksi, hänen mieleensä tulvahti Aelitan kuva. Pian sen jälkeen hän kuuli mielessään Aelitan äänen.

Aelita: Kata, kuuletko?
Kata: Aelita! Auta minua.
Aelita: Oletko kunnossa? Ja missä olet?
Kata: Olen kunnossa. Ja olen muutaman kilometrin päässä koulusta.
Aelita: Pystytkö kertomaan tarkkaa reittiä sinne?
Kata: Puiston salakäytävän luota kuljetaan noin kilometri etelään päin, sen jälkeen eteen tulee risteys, josta käännytään vasemmalle. Siinä on pieni polku. Sitä seuraamalla semmoisen kilometrin verran kun kulkee pientä metsäpolkua pitkin, niin pääsee vanhan rötiskön näköisen hökötyksen pihaan. Kannattaa kuitenkin lähestyä rötisköä pohjoisen suunnalta, koska silloin kukaan sisällä olevista ei voi nähdä teitä. Tulkaa nopeasti.
Aelita: Okei. Me tulemme pelastamaan sinut, odota merkkiämme ja yritä päästä vapaaksi.
Kata: Hyvä on. Kiirehtikää.

Sen jälkeen yhteys heidän välillään katkesi ja Kata alkoi odottamaan, milloin alkaisi tapahtumaan.
Aelita hätkähti omassa huoneessaan hereille. Hetkeen hän ei muistanut missä oli, mutta pian hän huomasi muiden huolestuneet ilmeet. Hän muisti Katan käydyn keskustelun ja hän vain kiljaisi "KATA ON PULASSA!", jonka jälkeen he kaikki nopeasti lähtivät Aelitan johdolla pelastamaan Kataa.

Pian he olivat vanhan rötiskön luona. Aelita ja Jeremy lähestyisivät rötisköä pohjoisesta, Odd etelästä, Ulrich idästä ja Yumi lännestä päin. Kun he olivat päässeet talon seinustalle eri suunnista, Odd kiljaisi kuin intiaani, jonka seurauksena tuli hiljaista ja sitten sisältä kuului "Mitä hemmettiä?". Ulko-ovi rämähti talon seinää vasten aiheuttaen kovan pamauksen, jonka Kata kuuli. Silloin hän nousi ylös ja potkaisi ovea niin kovaa kuin pystyi, minkä seurauksena se aukesi. Oven takana katsoivat Make ja muutama muu hölmistyneinä. Kuitenkin he toipuivat nopeasti ja yrittivät ottaa Kataa kiinni, mutta siihen mennessä hän oli jo ehtinyt ulko-ovelle. Make kuitenkin onnistui tarttumaan Kataa hupparin hupusta kiinni, mutta ei ollut varautunut siihen, että jostain ilmestyisi hurjistunut poika violettiin pukeutuneena ja iskisi häntä käteen puulla.
Iskun seurauksena Make päästi otteensa Katan hupusta ja silloin talon ympäristöstä lähti juoksemaan neljä muutakin nuorta sekä Kata ja Odd.

He lähtivät juoksemaan niin kovaa kuin ikinä pääsivät ja kun olivat varmoja, ettei kukaan enää seurannut heitä, he pysähtyivät. He eivät kuitenkaan kauaa olleet paikallaan, koska kuulivat kuinka heidän takaansa alkoi kuulumaan juoksuaskelia. He jatkoivat juoksemista, kunnes olivat puiston salakäytävän luona ja siitä he nopeasti menivät alas viemäriverkostoon. Kun he olivat hetken jännittyneinä odottaneet, ettei kukaan vain avannut kantta heidän päänsä ylä-puolella, he rauhoittuivat.
He päättivät mennä salakäytävää pitkin takaisin koululle, jotta eivät vain törmäisi niihin miehiin uudestaan. Kun he olivat takaisin koululle, he menivät kaikki Oddin ja Ulrichin huoneeseen juttelemaan.

Yumi: Siis tämä tyyppi, Make, on entinen poikaystäväsi ja oli raivostunut sinun jätettyäsi hänet. Sen takia kaappasi sinut, jotta voisi kostaa?
Kata: Juuri niin.
Yumi: Menee hieman yli minun ymmärrykseni…
Aelita: Pääasia nyt on se, että Kata on meidän luonamme turvassa jälleen.
Jeremy: Aelita on täysin oikeassa. Mutta meidän täytyy olla nyt erittäin varovaisia.
Ulrich: Sen tajusimme itsekin, Einstein.
Odd: Emme voi nyt poistua koulun alueelta lainkaan, koska he ovat heti kimpussamme.
Kata: Ainoa vaihtoehto on soittaa poliisille. He ovat vaarallisia, eikä varsinkaan Make kaihda keinoja kostaakseen. Ai niin, onko kukaan nähnyt puhelintani?
Jeremy: Olemme, mutta sillä ei ole enää käyttöä sinulle. Se on rikottu.
Kata: No kiva, millä nyt pidän yhteyttä teihin?

Odd: Me ostamme sinulle uuden puhelimen.
Kata: *Vilkaisee Oddia* Kiitos kaverit. Mutta ennen kaikkea, haluan nyt mennä suihkuun.
Aelita: Ymmärrämme. *Naurahtaa*
Kata: Nähdään taas. *Lähtee huoneesta*
Odd: No joo, minun täytyy käydä ulkona vielä. Nähdään. *Lähtee huoneesta*

Odd: Kata, odota! *Juoksee tytön kiinni*
Kata: Mitä nyt? *Kääntyy katsomaan Oddia*
Odd: Tässä, tämä on ilmeisesti sinun. *Ottaa taskustaan pienen sydämen muotoisen kristallin*
Kata: *Nappaa sydämen itselleen* Mistä löysit tämän?
Odd: Se oli kännykkäsi osien joukossa. Ajattelin, että haluaisit pitää sen salaisuutena kaikilta.
Kata: Kiitos Odd. Arvostan elettäsi.
Odd: Mitä tahansa kaverin tähden. 'Hymyilee*
Kata: *Hymyilee* Anteeksi se aikaisempi. Olin väärässä.
Odd: Ei se mitään. Mutta parempi jos vain olemme kavereita nyt, eikö vain?
Kata: Parempi niin.  Mutta älä huoli, olet parhaimpia kavereitani edelleen.
Odd: Ja sinä minun. Mutta minun täytyy nyt mennä. Pidä se sydän piilossa.
Kata: Pidän kyllä. Ja kiitos Odd vielä kerran.
Odd: Eipä kestä. *Lähtee hymyillen*
Kata: *Katsoo hetken Oddin perään ja sen jälkeen katsoo kädessään olevaa kristallia* Kiitos Odd, ettet kertonut tai näyttänyt kristallia kenellekään. *Kuiskaa pojan perään*

Kata hetken aikaa vain katseli kädessään olevaa kristallia, jonka jälkeen hän meni huoneeseensa.
Hän lukitsi oven ja sen jälkeen laittoi kristallin kuvan päälle, josta kukaan muu kuin hän ei tiennyt. Hän katsoi vähän aikaa kuvaa, jossa hän ja Odd istuivat ulkona olevalla penkillä ja nauroivat iloisina.

Sen jälkeen hän piilotti kuvan ja kristallin tarkasti, ennen kuin hän lähti huoneesta iloisena. Hän oli yksinkertaisesti iloinen siitä, että Odd oli hänen ystävänsä yhä. Hän ei voinut tietää, mitä vielä voisi tapahtua loppuvuoden aikana, mutta hän piti itsensä toiveikkaana kaiken suhteen.

Osa 8: Kata ja Odd 1/2

Kata heräsi seuraavana aamuna kauheaan päänsärkyyn ja hänestä tuntui kuin joka ikinen pienikin ääni olisi vahvistettu tuhatkertaiseksi. Hän ei kuitenkaan välittänyt olostaan ja nousi jalkeille. Koska hän oli herännyt aikaisemmin kuin kukaan muu sinä aamuna, hän nopeasti hiipi pesutiloihin. Hän katsoi itseään peilistä hetken ja huomasi että hänen käsivartensa sekä kaulansa olivat jonkin verran mustelmilla. Kun hän oli harjannut hampaansa, hän nopeasti hiipi takaisin huoneeseen, jossa Aelita alkoi juuri heräilemään. Kata nopeasti otti sänkynsä vierestä lattialta mustan hupparinsa ja veti sen ylleen, kun Aelita nousi istumaan sängyssään.

Aelita: Huomenta Kata. Etkö saanut nukuttua koko yönä?
Kata: Sain toki. Heräsin juuri äsken.
Aelita: Aa, joo. Miten voit?
Kata: Ihan hyvin. *Hymyilee*
Aelita: *Katsoo Kataa epäilevästi* Oletko varmasti kunnossa?
Kata: Tietenkin. Miksen olisi?
Aelita: En tiedä… Olen vain huolissani sinusta.
Kata: Ei sinun tarvitse olla. Odd on tarpeeksi huolissaan sinunkin puolestasi.
Aelita: Sovitteko te riitanne?
Kata: Kyllä.
Aelita: Onneksi. Odd oli hirveän huolissaan sinusta. Hän hätäili koko ajan kun olit kadoksissa.
Kata: Niin, mutta nyt olen takaisin täällä. Ei ole enää mistä huolehtia hänellä.
Aelita: Kata, tiedäthän että olet vaikuttanut Oddiin enemmän kuin kukaan muu? Olit hänen kanssaan yhdessä pidempään kuin kukaan muu. Hän todella, siis todella välittää sinusta.
Kata: Olinko muka? Mutta kuitenkin, olemme kavereita, se on paras vaihtoehto tällä hetkellä. Ja sitä paitsi, luulen että hän välittää sinusta enemmän.
Aelita: Minusta? No kyllä hän on aina suojellut minua ja näin, mutta meillä on vain sellainen veli-sisko-suhde. Ja sitä paitsi, hän tietää että tykkään Jeremystä. Mutta Odd todellakin tykkäsi sinusta.
Kata: Niin kai sitten… Mutta en haluaisi juuri nyt puhua siitä.
Aelita: Alat kohta kuulostaa Jimiltä, jos jatkat tuota "en haluaisi puhua siitä" sanontaa.
Kata: Hui kauhistus, en kai sentään! *Nauraa*
Aelita: No et onneksi. Mutta mennään nyt pesulle.
Kata: Mene sinä vain, minun ei tarvitse käydä.

Aelita lähti, kun Kata puolestaan otti esiin kristallin ja kuvan, jotka oli edellisenä iltana piilottanut. Hän katseli pientä, säihkyvää kristallia hetken ja sitten katsoi kuvaa. Hän hätkähti kun oven alta työnnettiin kirje hänelle.. Hän puolihuolimattomasti tunki kuvan takaisin piiloon, mutta laittoi kristallin taskuunsa. Sen jälkeen hän kumartui ottamaan kirjeen.

Juuri kun hän oli ehtinyt istuutumaan omalle sängylleen ja oli aikeissa alkaa lukemaan kirjettä, Aelita tuli sisään. Kata työnsi kirjeen taskuunsa. Aelita ei sanonut mitään ennen kuin oli pukeutunut ja juuri kun hän oli kysymäisillään että mitä tapahtui, hänen katseensa kiinnittyi valokuvaan, jonka Kata oli puolihuolimattomasti piilottanut ja joka nyt roikkui puoliksi näkyvillä. Hän nopeasti otti kuvan käsiinsä ja katsoi sitä hiljaa. Silloin Kata tajusi tilanteen. Hän katsoi Aelitaa hetken, joka vain tuijotti kuvaa kädessään. Pian Aelita hymyili.

Aelita: Muistan kun tämä kuva otettiin. Te olitte niin onnellisia yhdessä… Joten mitä oikeastaan tapahtui?
Kata: Ei mitään ihmeellistä.
Aelita: Kata, kerro minulle. Jos te alatte käyttäytymään siten, että ette voi edes katsoa toisianne, miten luulet meidän tehtävämme onnistuvan?
Kata: Huonosti.
Aelita: Aivan. Ja sen takia teidän on saatava suhteenne selville. *Laittaa kuvan sängylle*
Kata: *Huokaisee* Tiedän.
Aelita: Kertoisitko, miksi ylipäätään erositte?
Kata: En haluaisi puhua siitä.
Aelita: Kata, haluan auttaa, mutta en pysty jos et aio kertoa mitä tapahtui.
Kata: En oikein tiedä… jotenkin vain ilmeisesti ajattelin, että Odd välittää toisesta enemmän kuin minusta.
Aelita: Toisesta? Kenestä?
Kata: … *Ei sano mitään*
Aelita: Minustako?
Kata: No joo…
Aelita: Kata, Odd välittää minusta, mutta olen hänelle kuin sisko. Ja hän on kuin veli minulle. Sekä olen hänelle velkaa aikalailla monestakin asiasta, kuten siitä mitä hän on opettanut. Ja sitä paitsi, Odd todellakin pitää sinusta. Vaikka hän ei näyttäisi sitä, sinä olet hänelle melkein kaikki kaikessa.
Kata: Kuinka niin?
Aelita: No, en saisi kertoa, mutta silloin kun Odd tutustui sinuun, hän ei sen jälkeen paljoa muuta huomannut kuin vain sinut. Ja joka ikinen asia oli "Kata, Kata, Kata". Ja olit todellakin ensimmäinen, joka sai Oddin huolestumaan ylipäätänsä mistään. Hän todellakin pitää sinusta ja sitä paitsi, siihen asti Odd oli tavallaan jahdannut minua, mutta hän lopetti sen. Varmaan osasyynä oli myös se, että Jeremy meinasi "muuttaa hänet kokonaan kissaksi ja jättää hänet loppuiäkseen Lyokoon yksinään". En tosin tiedä, miten se liittyi siihen, mutta hän ei ole koskaan tykännyt kenestäkään niin paljoa kuin sinusta. Usko se jo ja kerro hänelle mitä itse tunnet.
Kata: *Katsoo Aelitaa hämmästyneenä* Vau, en tiennyt että osaisit ihan antaa moisia neuvoja.
Aelitaa: *Hymyilee* Vaikka elinkin noin 10 vuotta tietokoneen sisällä, olen siltikin ihminen ja osaan hämmästyttää muista paljonkin. Mutta nyt, minun täytyy mennä. Ja muistakin jutella Oddille.
Kata: Joo, minä juttelen hänen kanssaan. Nähdään tunnilla.

Aelita lähti ulos, ilmeisesti Jeremyä tapaamaan ja Kata otti hupparinsa taskusta kirjeen. Hän avasi sen ja alkoi lukemaan tekstiä. Kun hän oli lukenut sen, hän hetken aikaa vain tuijotti kädessään olevaa paperia. Sitten hän työnsi sen takaisin taskuunsa ja lähti ulos.
Hän käveli huppu päässä syvennykseen, josta näki koko koulun pihan. Siellä hän sitten nojasi seinään ja vain katseli muita oppilaita, jotka juttelivat iloisesti, kinastelivat pelleillen ja ollen onnellisia. Kata tunsi olonsa yksinäiseksi, vaikka hän tiesi Aelitan, Oddin, Yumin, Jeremyn ja Ulrichin olevan ystäviään.

Hän mietti aikaa ennen kuin oli tullut oppilaaksi Kadiciin. Hänellä ei ollut silloin yhtään ystävää, ainakaan kunnollista, häntä pelättiin koska hän oli muutaman kerran hakannut joitain itseään vanhempia henkilöitä, koska oli halunnut purkaa vihaansa ja turhautumistaan. Kotona ollessaan hän vain jatkuvasti oli tapellut vanhempiensa kanssa ja hän oli ollut yksinäisyyteen vetäytyvä ja sulkeutunut. Mutta se oli ennen. Nykyisin hän oli kuin toinen ihminen. Ja siitä oli kiittäminen Lyokosotureita.

Kata hätkähti, kun Ulrich ja Yumi tulivat hänen luokseen. Hän mietti mikä oli vialla, koska he olivat erittäin vakavan näköisiä ja oloisia.

Kata: Hei, mikä on?
Yumi: Kyse on Oddista. Hän on…
Ulrich: …niin sanotusti pulassa.

Kata: Miten niin?
Ulrich: Hän vain haastaa riitaa kaikkien kanssa, eikä välitä enää mistään.
Kata: Mutta eilen hän oli aikalailla oma itsensä.
Ulrich: Aivan, mutta illalla hän sai jonkin ihme kirjeen, jonka jälkeen hän on ollut kuin perseelle ammuttu karhu.
Kata: No miksi te minulle kerrotte tästä?
Yumi: Koska kun kysyimme Oddilta siitä kirjeestä, hän sanoi ainoastaan ”Kysykää Katalta, kyllä hän tietää”.

Kata muisteli aamulla saamaansa kirjettä. Kirjeessä oli ollut kuva Oddista ja sen jälkeen viesti, jossa Kataa varoitettiin pysymään erossa Oddista, tai kauheita tapahtuisi. Kirjeessä ei tietenkään ollut minkäänlaista tolkkua, mutta hän aikoi ottaa selvää Oddin tilasteesta ja kaikesta muustakin.

Kata jutteli vielä hetken Yumin ja Ulrichin kanssa, mutta sen jälkeen hän lähti etsimään Oddia. Ja hänellä ei kestänyt kauaa löytää poikaa; hänen keltainen tukkansa pisti silmään jo kaukaa.

Kata käveli Oddin luokse, otti hänen kädestään kiinni ja ainoa asia mitä hän sanoi pojalle, oli ”Meidän pitää puhua”. Odd oli hämmästynyt, mutta ei onneksi vastustellut. Hän seurasi Katan perässä, kunnes he saapuivat puistoon.

Odd: Miksi meidän piti tulla tänne?
Kata: Koska täällä ei ole ketään muuta kuin me.
Odd: Okei, no mistä sinä halusit jutella?
Kata: Siitä kirjeestä, jonka sait.
Odd: Ai…sinä tiedät siitä….Ulrich varmaan kertoi?
Kata: Jep. Mutta mitä siinä kirjeessä luki?
Odd: Katso itse.

Kata otti kirjeen ja avasi sen. Sen välissä oli kuva Katasta, ennen kuin hän tuli Kadickiin.  Kata hämmästyi; kuvassa oli mukana Sarah, Jake ja Make, silloin kun he olivat nuoria. Hän siirsi katseensa kuvasta tekstiin.

”Odd Della Robbia; minä varoitan sinua. Älä luota Katherineen, koska kuvassa olevat neljä kaveria ovat Kata, hänen paras ystävänsä Sarah, sekä kaksosveljet Jake ja Make. Näistä neljästä ainoastaan Kata ja Make ovat elossa. Sarah ja Jake kuolivat auto-onnettomuudessa, silloin kun he olivat vasta ala-asteella. Tämän jälkeen Kata muuttui täydellisesti. Hän alkoi olemaan Maken ja hänen ”jenginsä” kanssa; lopulta Kata ja Make seurustelivat, mutta se loppui lyhyeen, koska Kata ei halunnut muistaa Jaken ja Sarahin viimeisiä sanoja hänelle. Jake sanoi rakastavansa Kataa yli kaiken, mutta piti myös Sarahista; Sarah puolestaan rakasti Jakea…ja täten vihasi Kataa ja myös sanoi sen. He molemmat sanoivat ”Jos sinua ei olisi, me emme nyt olisi tässä. Kunpa et olisi koskaan syntynyt.”

Tässä vaiheessa Kata murtui täysin. Ainoa henkilö, joka oli tiennyt Jakesta ja Sarahista, oli Make. Ja nyt Make yritti pilata myös hänen elämänsä. Hän todellakin toivoi ettei olisi koskaan syntynyt…

Katan ajatus katkesi, kun hän tunsi Oddin kädet ympärillään. Hän nopeasti vastasi halaukseen ja itki pitkästä aikaa.

Odd puolestaan hämmästyi kun Kata murtui. Olihan Kata vahva kaiken aikaa ja pystyi kestämään mitä tahansa…. Tai siltä se ainakin tuntui. Odd halusi auttaa tätä tyttöä, joka oli varastanut hänen sydämensä heti ensimmäisenä päivänä, niin paljon kuin mahdollista, vaikka se sitten tarkoitti ties minkä vastaan taistelua. Hän otti Katan halaukseen ja tyynnytteli tyttöä, kunnes hän oli varma, ettei tämä enää itkenyt.

Sillä välin Kata ajatteli Oddin olevan mitä ihanin ystävä; jopa kaiken sen jälkeen mitä hän sanoi hänelle. Hän tunsi suurta kiitollisuutta ja jotain muutakin, mutta ei ollut aivan varma mitä, poikaa vastaan.

Odd: Kata?
Kata: Niin…?
Odd: Kaikki on hyvin, sinun ei tarvitse huolehtia mistään…
Kata: Kiitos…

Sillä hetkellä Odd irrotti otteensa Katasta ja piteli käsiään Katan pään molemmin puolin, katsoen tyttöä syvälle silmiin. Kata tuijotti yhtä herkeämättömästi takaisin, vastaten samalla tavalla Oddille. Sillä sekunnilla, he molemmat tiesivät sen, minkä muut olivat huomanneet jo aikoja sitten.

Sillä välin Jeremy, Aelita, Yumi ja Ulrich etsivät Oddia ja Kataa; heillä olisi jälleen Lyokoon meneminen, mutta se ei ollut kiireinen, eivätkä he halunneet jättää kahtaa hyvää ystäväänsä pois. Kun he saapuivat paikalle, jossa Odd ja Kata olivat, he kaikki jähmettyivät yhteen kohtaan, heidän suunsa loksahtaen auki. Koska kuinka usein he tulisivat näkemään seuraavanlaista;

Odd nojasi puuta vasten, halaten ja suudelleen Kataa syvästi, kun Kata puolestaan istui pojan sylissä, suudellen häntä yhtä kovaa takaisin. He havahtuivat vasta sitten, kun Ulrich alkoi nauramaan.

Odd ja Kata punastuivat hiusmartoaan myöten. He näyttivät hieman häpeävän, mutta unohtivat (tai ainakin yrittivät) asian kun Jeremy ja Aelita selittivät asian. Sillä välin Yumi ja Ulrich pelleilivät ja ”näyttelivät” Kataa ja Ulrichia. Ulrich vielä oikein puhui Oddin äänellä ja huuteli rakkaudentunnustuksia Yumille, joka esitti Kataa. Yumi puolestaan lähetteli lentosuukkoja takaisin tai oli pyörtyvinään.

Kun he lakkasivat pelleilemästä, koko porukka lähti salakäytävän kautta tehtaalle. Heillä olisi tärkeä tehtävä Lyokossa, ja he olivat valmiita kohtaamaan kaiken, mikä heillä olisi siellä vastassa.

Osa 9:osa 1/3 Kaikki kaikessa

Odd oli viimeinen, joka devirtualisoitui Lyokosta. He olivat epäonnistuneet tehtävässään saada yhteys Alewiin, koska X.A.N.A oli lähettänyt heitä vastaan oikean armeijan. Vaikka Kata oli ollut mukana, ei heillä ollut ollut mitään mahdollisuuksia. Joten kun he sitten kokoontuivat Jeremyn luo, tämä näytti mietteliäältä.

Jeremy: Tätä menoa me ei koskaan päästä eroon X.A.N.A:sta!
Aelita: Rauhoitu! Me teemme parhaamme, mutta minkä me mahdamme tekoälylle, joka tehtailee hirviöitä sellaiset 10 kpl/ tunti!

Odd: …Minkä takia me ei muuten voida mennä saman tien takaisin Lyokoon?

Jeremy: Koska kun te menette Lyokoon, te olette yleensä enemmän tai vähemmän levänneitä, joten te tavallaan lataatte akkunne ja se vaikuttaa siihen kuinka hyvin pystytte käyttämään energiaanne taisteluun ja aseiden hallintaan. Eli teidän fysikaalinen terveys vaikuttaa siihen, kuinka nopeaa te liikutte Lyokossa ja henkinen terveys puolestaan vaikuttaa paljolti siihen että miten ketteriä olette.

Odd: Eli siis…täh?
Jeremy: Unohda, selitän toiste.

Kata: Kuinka paljon kello on?
Yumi: Se on vähän vaille kuusi…. miksi haluat tietää?
Kata: Ööh….Oddilla ja minulla on… tota noin… menoa…
Ulrich: Niin kuin mihin?
Odd: Harkkoihin…
Aelita: Ai siihen näytelmään?
Kata: Juuri siihen… Joten meidän täytyy mennä!

Kata ja Odd lähtivät paikalta nopeasti, muiden katsoessa heidän jälkeensä ihmeissään. Mutta he eivät ajatelleet asiaa sen enempää. Heillä oli todellakin kiire, joten kun he saapuivat koulun liikuntasaliin, Jim odotteli jo kärsimättömänä.

Jim: MISSÄ TE OLETTE OLLEET?!
Odd: Öö…tota…me…
Kata: Me oltiin kavereitten kanssa, eikä siksi huomattu ajan kulua.
Jim: Ai, no olisitte heti sanoneet. Nyt olette kuitenkin täällä ja voimme aloittaa. SISSI!
Sissi: Mitä Jim?
Jim: Aika aloittaa, joten yritä saada itsesi oikealle paikalle!
Sissi: *mutinaa*

Sillä välin Jeremy, Aelita, Ulrich ja Yumi olivat palanneet tehtaalta. Heillä ei ollut mitään tekemistä ja Yumin takia he eivät voineet mennä asuntolalle.

Ulrich: No mitä tehtäisiin? Koululla on tylsää ja sitä paitsi Yumin luokse me ei ehditä.
Aelita: Entä jos vaan oltaisiin puistossa?
Yumi: Puistossa? Mitä mielenkiintoista siellä on?
Aelita: Paljonkin. *Hymyilee ja kuiskaa jotain Jeremyn korvaan*
Jeremy: *Punastuu*
Ulrich & Yumi: ??? *Katsovat toisiaan ja sitten Aelitaa ja punastuvaa Jeremyä*
Aelita: Mennään! *Tarttuu Jeremyä kädestä ja lähtee vetämään poikaa perässään*

~Tällä välin toisaalla~

Sissi: EI! EI! EI! SE MENEE TÄYSIN VÄÄRIN!
Jim: Rauhoittukaapas nyt!
Odd: Sissi, me teemme Romeo ja Juliaa uuden kaavan mukaisesti, eli EI TRAGEDIAA! Tämä on KOMEDIAA!
Sissi: Mutta kun se ei sovi itse näytelmään!
Odd: EI VÄLIÄ!
Kata: Öö… kaverit, entä jos jatketaan huomenna?
Jim: *Hieroo ohimoitaan* Tuo on todellakin hyvä idea! Jatketaan huomenna, sanotaanko, noin puoli kuudelta?
Sissi: Hmmph! *Poistuu pukuhuoneeseen*
Odd & Kata: *Purskahtavat nauruun*

~Ja takaisin nelikkomme seuraan~

Yumi, Ulrich, Jeremy ja Aelita istuivat puistossa aukiolla, katsellen taivasta ja miettien… no jokainen omiaan. Jeremy ja Aelita kuiskailivat vähän väliä toisilleen, toisin kuin Yumi ja Ulrich vain pitivät toisiaan kädestä ja nauttivat toistensa seurasta.

Pian Kata ja Odd tulivat juosten heidän luokseen. He katsoivat hämmästyneinä vähän aikaa edelleen punaista Jeremyä, mutta päättivät sivuuttaa asian. Koska koulun portit piakkoin menisivät kiinni, Yumin täytyi lähteä kotiinsa ja muiden asuntolaan. Ulrich kuitenkin väitti ehtivänsä käydä saattamassa Yumin ja tulla takaisin. Mutta Yumi kieltäytyi ja Ulrich joutui jättämään tytön menemään yksin kotiinsa.

He kaikki sanoivat heipat Yumille ja sopivat seuraavan päivän tapaamisesta. Sen jälkeen Yumi lähti kulkemaan yksin kotiaan kohti. Ulrich kääntyi vielä katsomaan tyttöystäväänsä hetkeksi, mutta sitten juoksi muut kiinni. Jos hän olisi jäänyt katsomaan vielä hetkeksi, hän olisi saattanut huomata vihamieliset silmät, jotka tarkkailivat tilannetta lähistöltä.

©2017 Code Lyoko-kerho - suntuubi.com