Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Osa 10: Kata ja Odd 2/2

Kata juoksi peloissaan pientä, pimeää käytävää pitkin. Hän ei tiennyt, mikä häntä jahtasi, mutta hän oli väsynyt ja hengästynyt. Pian hän kuuli jälleen äänen, joka kehotti häntä jaksamaan eteenpäin, että hän olisi pian perillä.

Juuri kun hän luuli, ettei enää jaksaisi, hän näki Oddin. Hän näytti samalta kuin ennenkin, mutta samalla erilaiselta. Kun hän pääsi lähemmäs, hän tajusi ettei se ollutkaan Odd. Vaan Make.

Kata: Mitä sinä täällä teet?!
Make: Tulin ottamaan takaisin sen, mikä minulle kuuluu!
Kata: Mitä oikein tarkoitat?!
Make: SINUA! SINÄ OLET MINUN!
Kata: Anna jo olla! En ole sinun! SINÄ ET OMISTA MINUA!
Make: Sehän nähdään…

Silloin Kata näki Oddin. Hän makasi verisenä Maken takana…
Sillä hetkellä Kata heräsi kiljuen painajaisestaan. Aelita oli hänen vierellään rauhoittaen häntä, mutta se ei auttanut. Kata näki sielunsa silmin Oddin edelleen, makaavan verisenä, elottoman oloisena lattialla.

Kun Aelita kysyi mistä painajainen oli, Kata ei suostunut sanomaan. Hän oli liian peloissaan että se oli totta. Hän vain pyysi että saisi nähdä Oddin, johon Aelita vastasi kieltävästi, olihan aamupalaan vain vajaa tunti.

Kun Kata rauhoittui tarpeeksi, hän ja Aelita kävivät aamupesulla, jonka jälkeen he menivät odottelemaan ulos poikia.

Oli kulunut noin kymmenen minuuttia, kun Jeremy tuli heidän luokseen. Muutaman minuutin päästä ruokala aukeaisi eikä Ulrichia tai Oddia näkynyt. Yumi näkyi tulevan kouluun Williamin kanssa, mitä he ihmettelivät, mutta eivät jääneet miettimään sen enempää.

Pian Ulrich tuli ja tasan sillä sekunnilla kun ruokalan ovet aukesivat, Odd saapui ulos juosten. Koska oli aurinkoinen päivä, heillä kaikilla oli rennot ja kesäiset vaatteet, jopa Katalla.

He menivät rauhassa aamupalalle ja sieltä sitten tunneille. Päivä meni suhteellisen rauhallisesti, kunnes iltapäivällä, viimeisen tunnin aikana tuli hälytys. Mutta he päättivät odottaa koulun loppumista, koska heillä oli vain muutama minuutti jäljellä. Mutta se taisi olla heidän kohtalokkain virheensä…

Ulrich ilmoitti Yumille että he tapaisivat tehtaalla ja saman tien kun kello soi, Jeremy, Aelita, Odd, Ulrich ja Kata syöksyivät ovesta ulos. Vain kääntyäkseen takaisin sisälle. Koska oven takana ei ollut mitään. Maa oli kadonnut. Kun muut luokkalaiset näkivät tämän, varsinkin Sissi, kiinnostui asiasta kovasti. Sillä välin Yumi lähetti viestin Ulrichille, kertoen tälle, että maa ei ollut kadonnut, se vain oli näkymätön. Ja pian muut oppilaat todistivat kuuden henkilön juoksevan ilmassa, kohti puistoa.

Kun he saapuivat tehtaalle, Jeremy tapansa mukaan kertoi heille tarvittavan tiedon samalla kun muut menivät skannereille. Ja piakkoin Ulrich, Odd ja Yumi virtualisoituivat Lyokoon. Sen jälkeen olivat vuorossa Kata ja Aelita ja piakkoin myös he olivat Lyokossa, vuoristosektorilla.

He huomasivat olevansa pienellä saarekkeella, jota ympäröi Digimeri sekä parikymmentä blokkia. Pojat jo taistelivat niitä vastaan, kun taas Aelita muodosti heille barrikadin. Kata päätti koettaa saada edes yhden blokin, mutta kuuli pian varoituksen mielessään ”Älä koeta tuhota niitä, ne eivät ole vihollisia.” Hän ihmetteli asiaa, mutta päätti antaa asian olla.

Piakkoin blokit oli tuhottu ja menopelit virtualisoitu. He lähtivät etenemään tornia kohti, kun Aelita yhtä äkkiä kuuli varoituksen päänsä sisällä, jonka hän kertoi Jeremylle. Mutta he eivät tienneet että Kata oli kuullut sen myös.

Ei mennyt kauaa, kun he olivat jo tornin luona. He olivat kaikki menossa torniin, kun Megatankki ampui piilostansa käsin Yumin ja Ulrichin. Loput syöksyivät äkkiä piiloon ja sitä kautta taisteluasemiin, mutta ei mennyt kauaakaan, kun Odd devirtualisoitui.

Aelita syöksyi torniin, mutta koska X.A.N.A oli varautunut tähän, hän lensi ulos tornista kuin leppäkeihäs. Aelita ei devirtualisoitunut, mutta hän oli kylläkin tajuton ja tämä pelasti hänen henkensä.

Kata juoksi äkkiä torniin, jossa hän joutuisi kohtaamaan pahimman painajaisensa… X.A.N.A:n Maken muodossa, valmiina kostamaan…

Kolme tuntia myöhemmin, Aelita materialisoitui viimeisenä takaisin maahan.

Jeremy: Noh, tämä oli täysin turha reissu ja aiheutti vain enemmän kysymyksiä kuin mitään muuta. X.A.N.A veti hyökkäyksensä melkein heti pois kun Kata pääsi torniin.
Odd: Mikähän tässä oli oikeastaan edes järki? Saada meidät kiinnittämään huomiota Lyokoon kuin oikeaan maailmaan?
Jeremy: En todellakaan tiedä, mutta X.A.N.A on aina ollut arvaamaton…

Yumi: Olisi kiva, jos X.A.N.A voisi antaa meille joskus rauhaa keskittyä muuhunkin… *Vilkaisee Ulrichia*.
Kata: *Alkaa nauramaan* Vai että sellaista!
Odd: *Katsoo hölmistyneenä tilannetta*
Aelita: Okeeei, entä jos nyt keskityttäisiin asiaan!
Jeremy: Aelita on oikeassa, sitä paitsi emme ole vieläkään saaneet selville, mitä Alew tarkoitti.
Kata: Olisi kiva saada tietää, mitä hän tarkoitti.
Jeremy: Nimenomaan. Mutta ei tänään, meillä on aamulla ensimmäisenä historiaa.
Yumi: Totta, eiköhän me huomenna selvitellä asioita enemmän. *Haukottelee*.

Seuraava päivä oli todellakin tapahtumaton. X.A.N.A ei ollut hyökännyt tai mitään muutakaan ei ollut tapahtunut, joka olisi poikennut normaalista. Joten Jeremy päätti että nyt olisi hyvä aika ottaa selville mitä Alew tarkoitti.

Jeremy: Okei, pojat tällä kertaa ensin. Skannaa Ulrich, skannaa Odd. Siirrä Ulrich, siirrä Odd. Virtualisoi. Sitten tytöt. Skannaa Yumi, skannaa Aelita, skannaa Kata. Siirrä. Virtualisoi.

Kata oli viimeinen, joka putosi Lyokon taivaalta jäätikölle. Mutta hän oli jo tottunut pudotukseen. Muut odottivat häntä rauhassa, Jeremy oli jo materialisoinut kulkupelit heille, joten Odd odotti hänen hyppäävän kyytiin. Ja sen hän tekikin.

Jeremy: Okei, menkää itään päin, siellä on tilaa, jossa voidaan olla rauhassa, mikäli X.A.N.A ei lähetä ketään tielle.
Aelita: Tuli mieleen että voitaisiin kehittää oma paikka Lyokoon, jossa harjoitella.
Jeremy: Hyvä idea. Saat auttaa minua sen suunnittelussa ja luomisessa.
Aelita: Totta kai Jeremy.

Yumi: Noniin, meinattiinko me mennä vai ei?
Aelita: Joo joo, mennään, mennään.
Yumi: Haluatko lentää siivillä vai tulla kyytiin?
Aelita: Voisin lentää tällä kertaa.
Ulrich: Se joka on vikana siellä tarjoaa ensi kerralla jäätelöt! *Lähtee ajamaan*.
Odd: ULRICH, TUO OLI HUIJAUSTA! *Lähtee perään*.

Kata nautti vauhdin huumasta ja kaikista tempuista, mitä Odd teki lentolaudalla. Ja heillä oli oikeastaan todella kivaa kisatessaan, varsinkin kun Aelita järjesti heille erilaisia esteitä eteen. Mutta se oli todella yllätys, kun Aelita oli tehnyt heille todella ison rampin ja sen päällä ollessaan, Kata tunsi voivansa lentää; hän sai selville uusimman kykynsä, levitaation. Eli hän pystyisi leijumaan ilmassa jonkin aikaa. Mutta paras asia oli Oddin ilme, kun hän tajusi että Kata ei ollutkaan enää kyydissä.

Kata oli onnensa huipussa löydettyään uuden kyvyn; se tarkoitti sitä että hän hiljaksiin pystyisi taistelemaan X.A.N.A:a vastaan kuten muutkin.

Odd: Hei Jeremy, etkö voisi ohjelmoida Katalle siipiä tai jotain, kuten Aelitalle?
Jeremy: … Voisi sitä kaiketi harkita.
Aelita: *Nauraa*
Odd: Ihan oikeasti, ajatelkaa kuinka siistiä se olisi!
Kata: Ei minun takia tarvitse moista tehdä.
Jeremy: Ei se hirveä vaiva ole, mutta…
Yumi: Siivet ovat tavallaan Aelitan juttu.
Jeremy: Nimenomaan.
Aelita: Ei se minua haittane.
Odd: Noniin Einstein, töihin siitä sitten!

Jeremy: Odd, pukujen uudelleen ohjelmointi ei ole helppoa! En voi tehdä sitä vain napista painamalla.
Odd: Teethän sinä kaiken muunkin painamalla nappeja?
Jeremy: AARGH!
Aelita: Odd, Jeremy vain tarkoitti sitä että kaikessa menee aikansa, mutta minä voin auttaa koodauksessa.
Ulrich: Voitaisiinko nyt oikeasti keskittyä? Meillä on nimittäin vastaanotto.

Silloin loputkin huomasivat että Alew odotti heitä. Ja hän näytti olevan hermostunut, vilkuillen olkansa ylitse ja muutenkin olevan kärsimättömän näköinen.

Alew odotti heitä sektorin reunalla, apunaan muutama hänen oma hirviönsä.

~~~~~~~

Ulrich: ODD, SINÄ OLET NIIN KUOLLUT! ODOTAHAN KUNHAN SAAN SINUT KIINNI! *Jahtaa Oddia*
Odd: EI SE MINUN VIKANI OLLUT! ITSE SANOIT SIITÄ ENSIN!

Sissi: ULRICH-KULTA, ODOTA MINUA!
Yumi: ULRICH! TULE TAKAISIN TÄNNE!
Odd: Ulrich-kulta, Ulrich-kulta, kumman oletkaan, Sissin vaiko Yumin?
Ulrich: ODD!

Jeremy, Aelita ja Kata katselivat läheiseltä penkiltä kun heidän kaverinsa juoksivat ympäri koulun pihaa. Aluksi Kata oli huolestunut Oddin voinnista, mikäli hänet saataisiin kiinni, mutta Jeremy ja Aelita vakuuttivat että tämä tulisi olemaan ok.

Kata: Mistä tuossa olikaan siis kyse?
Aelita: Odd photoshoppasi kuvan Ulrichista ja laittoi tämän ensin Yumille menemään, mutta se päätyikin Sissille. Ja siitä lähtien Ulrich on yrittänyt murhata Oddin, Sissi yrittänyt saada kiinni Ulrichin, kuten myös Yumi. Mutta Yumi myös yrittää saada Ulrichin kiinni sen takia että voisi häätää Sissin pois.

Kata: Miksi Odd tekee niin, jos kerran tietää että tulee jahdatuksi?
Jeremy: Ken tietää? Mutta meillä alkaa tunti, mennään.

Viimeinen asia, mitä he kuulivat oli kun Odd huusi Ulrichille jotain, johon tämä vastasi ”EI SE KUULU SINULLE!”

Parikymmentä minuuttia myöhemmin Sissi tuli takaisin luokkaan erittäin punaisen ja kiukkuisen oloisena. Muutama minuutti myöhemmin Ulrich ja Odd saapuivat myös, Ulrich hämmentyneen, yllättyneen ja iloisen näköisenä, kun taas Odd virnisteli minkä kerkesi.

Aelita: Mitä tapahtui? *Kuiskaa Oddille*
Odd: Näet sen tunnin jälkeen* *Kuiskaa takaisin*

~~~~~~

Tunnin jälkeen Odd, Kata, Aelita, Ulrich ja Jeremy kävelivät juoma-automaatin luokse, jossa Ulrich kertoi, että hänellä olisi tärkeää tekemistä ja hän tulisi hetken kuluttua takaisin. Kun muut katsoivat Oddiin selitystä varten, hän vain kohautti kulmiaan ja sanoi että heidän pitäisi odottaa hetki.

Muutamaa minuuttia myöhemmin he näkivät, kun Yumi käveli suoraan Ulrichin luokse, ja kaikkien hämmästykseksi, Ulrich nappasi Yumia vyötäröltä kiinni ja suuteli tätä. Keskellä kirkasta päivää, koko koulun nähden. Ja Yumi vastasi suudelmaan täysillä.

Jeremy: Odd, oliko sinulla jotain tekemistä asian kanssa?
Odd: Tavallaan, *Vilkaisee Kataa* minulla on asia, joka olisi pitänyt tehdä aikoja sitten.
Aelita: Ja siihen liittyi tämä… miten?
Odd: Sen näette myöhemmin. * Iskee silmää*

Kellon soidessa Yumi ja Ulrich lopulta heräsivät siihen, mitä olivat tekemässä ja missä. Molemmat lehahtivat täysin punaisiksi, mutta sitten alkoivat nauramaan täysillä.

Koulun päätyttyä, Yumi ja Ulrich katosivat pariksi tunniksi täysin, takaisin tullessaan he olivat molemmat punastuneita, mutta tyytyväisen näköisiä. Sissi näytti siltä kuin hänen sydämensä olisi puristettu kuiviin ja sitten muussattu.
Odd oli myöskin hävinnyt koulun jälkeen, ja kun hänelle laittoi viestiä, vastauksena oli että hän kertoisi kyllä myöhemmin ja kaikki oli hyvin. Tämän takia Kata oli Aelitan kanssa heidän huoneessaan, kun taas Jeremy oli sulkeutunut omaan huoneeseensa, sanoen että hänen täytyi ohjelmoida Katan asua.

Piakkoin Kata sai viestin Oddilta, jossa tämä pyysi häntä tulemaan puistoon, yksin. Kata kertoi Aelitalle tästä, joka oli aluksi hieman epäileväinen, ja halusi tulla mukaan, mutta ymmärsi että tämä olisi jotain, mitä Odd halusi Katan tekevän yksin.

Viitisen minuuttia myöhemmin Kata oli puistossa, hän mietti missä Odd oli, kun hän tunsi jonkun peittävän silmänsä, mutta ennen kuin hän ehti kiljua, Odd kertoi että halusi yllättää tämän.

Odd: Luota minuun sen verran, että pidät silmät suljettuina, jooko?
Kata: Ok, mutta onko sinne pitkä matka?
Odd: Eei, muutama sata metriä. Minä johdan sinut sinne.

Mikä tuntui Katasta tunneilta, oli vain muutama minuutti, kun Odd pysähtyi.  Katan teki mieli avata silmänsä ja katsoa missä he olivat, mutta ei uskaltanut, koska Odd ei ollut vielä sanonut heidän olevan perillä. Mutta hän erotti valon välähdyksiä, sekä tuulenvireen ihollaan. ”Missähän me olemme?” Kata ehti miettiä, kun hän kuuli Oddin sanovan että hän voisi avata silmänsä.

Kun hän avasi silmänsä, hän näki olevansa pienellä kukkulalla, jossa ei kasvanut puita. Kukkulan keskellä oli piknik-huopa, ja katsoessaan kukkulaa alas, hän huomasi että alempana oli niitty, joka oli täynnä kukkia.

Kata: Odd?
Odd: Tykkäätkö siitä?
Kata: Se on… mahtava. Miten löysit tämän paikan?
Odd: Sattumalta joskus, olin Kiwin kanssa lenkillä.

He istuutuivat huovan päälle ihastelemaan maisemaa ja vain puhumaan asioista. Muutaman tunnin aikana he puhuivat kaikesta. Lopussa he pystyivät vain olemaan ja katselemaan auringon laskua. Kun aurinko oli melkein täysin laskenut, tulikärpäset alkoivat leijumaan kukkaniityn yllä. Kata oli onnensa huipulla, ja osoitti sen Oddille. Lopuksi he vielä kävelivät tulikärpästen ympäröimänä kohti Kadickia.

Tämä olisi ilta, joka muuttaisi kaiken heille.

 

Osa 11, osa 2/3 Kaikki kaikessa

Muutamaa kuukautta myöhemmin kuusikon elämä hankaloitui, koska Yumille ja Ulrichille olitullut vakava riita, joka repi porukan erilleen. Lyokossa taistelusta ei tullut mitään, jos he olivat siellä yhtä aikaa. X.A.N.A tietenkin käytti tilaisuutta hyväkseen ja käynnisti hyökkäyksiä vähän väliä.

Jeremy, Aelita, Odd ja Kata olivat hermoromahduksen partaalla. he eivät jaksaneet enää kuunnella yhtään mitään, mitä Yumi tai Ulrich sanoivat, tai pikemminkin huusivat.

Sissi oli äkkiä liimautunut Ulrichin seuraan, siten että hyvä kun tämä sai hetkeäkään rauhaa. Ja Yumi puolestaan oli Williamin seurassa.  Milly ja Tamia olivat salapoliiseja ja yrittivät saada selville, mikä oli rikkonut ”suosikkiparin”.

Oddilla oli melkein jatkuva päänsärky Sissin takia. Tai kuten Odd sitä nimitti, koska tämä ”kiekuu” koko ajan. Kata yritti olla Oddin tukena, mutta se oli hankalaa, hän kuitenkin oli ollut porukassa vasta vajaan vuoden. Hän ei tiennyt heidän menneisyydestään niin paljoa.

Yumi oli lakannut puhumasta muille kuin Jeremylle ja Aelitalle, koska hän kuitenkin oli Lyokosoturi ja hänen täytyi tehdä se mitä hänen käskettiin Lyokon suhteen. Useimmiten Yumin näki Williamin kanssa kahdestaan, puhumassa hiljaisella äänellä, ja tästä lähtikin kiertämään huhu, että he seurustelivat. Kumpikaan ei kieltänyt asiaa, mutta Ulrich sulkeutui täysin omiin oloihinsa kuullessaan asiasta.

Tätä menoa jatkui noin kolmisen viikkoa. Heidän yhteistyönsä oli hirveää, kaikkien arvosanat laskivat, he eivät nukkuneet kunnolla eivätkä olleet yhtä tehokkaita Lyokon taisteluissa kuin ennen. Jeremy alkoi hiljaksiin pelätä että he eivät onnistuisi tuhoamaan X.A.N.A:a tällä menolla, vaan että he kuolisivat nopeammin.

Joten Jeremy, Aelita, Kata ja Odd keksivät suunnitelman saadakseen Yumin ja Ulrichin sopimaan asiat. Koska ilman näitä kahta, he olisivat hukassa, heidän ryhmänsä oli kaikki kaikessa.

~~~~~~

Odd ja Ulrich olivat huoneessaan, Odd tuijotti toista poikaa syyttävästi, kun taas Ulrich yritti olla välittämättä tuijotuksesta. Mutta koska oli kyse Oddista, se oli mahdotonta.

Ulrich: MITÄ?
Odd: Ala kertoa.
Ulrich: Mitä pitäisi?
Odd: Yumista kenties?
Ulrich: Minulla ei ole mitään sanottavaa hänestä.
Odd: Älä viitsi, sokeakin näkee kuinka murtunut olet.

Ulrich: Hei, asia ei kuulu sinulle.
Odd: Minkä takia edes erositte?
Ulrich: …
Odd: Teillä meni niin hyvin pidemmän aikaa, joten mitä ihmettä tapahtui?
Ulrich: … En haluaisi puhua siitä.
Odd: Älä vedä ”Jimejä” minulle, anna tulla.

Ulrich: Mutta tästä ei kerrota muille, ok?
Odd: Joo, joo.
Ulrich: Okei…. Eli aluksi meillä meni hyvin, mutta sitten…
Odd: Tuliko rikkoja paratiisiin?
Ulrich: Haluatko että kerron, vaiko en?
Odd: Okei, sori, jatka vaan.
Ulrich: Muutama viikkoa myöhemmin sen ekan suudelman jälkeen, Yumista alkoi tulla etäinen, halusi olla omissa oloissaan ja… minä vähän hämmennyin siitä.

Odd: Siis miten niin hämmennyit?
Ulrich: No siis… En tiedä!
Odd: …?
Ulrich: En osaa selittää sitä, mutta kuitenkin alettiin miettiä että ehkä meidän ei sittenkään pitäisi olla yhdessä…
Odd: Mutta?
Ulrich… Mutta sitten tajusin… että rakastan häntä. Minä rakastan Yumia, Odd.
Odd: *On sanaton*.
Ulrich: Ja se että hän on Williamin kanssa…. on pahempaa kuin luulin.
Odd: Oletko ajatellut kertovasi tätä Yumille?
Ulrich: Ei ole mitään järkeä…
Odd: Ystävä hyvä, älä vielä anna periksi.
Ulrich: Niin kai sitten…
Odd: Miten olisi, lähdetkö käymään Einsteinin luona?
Ulrich: Joo, vaikka. *Hymyilee*

~~~~~~~

He olivat kaikki kuusi tehtaalla, jossa Jeremy selitti että heidän pitäisi jakautua kahteen porukkaan; Yumi ja Ulrich sekä Odd, Aelita ja Kata. Ennen kuin kukaan ehti sanoa vastaan, Jeremy vain sanoi että nyt heidän olisi pakko tehdä parhaansa, oli välit minkälaiset tahansa.

Jeremy: Ensimmäisenä lähetän Yumin ja Ulrichin Lyokoon, joten menkää skannereille!
 Ok, sitten. Siirrä Yumi. Siirrä Ulrich. Skannaa. Virtualisoi!

Yumi ja Ulrich virtualisoituivat Lyokoon, mutta se minne he päätyivät oli paikka, jota he eivät olleet ikinä nähneet.

Yumi: Jeremy? Mihin me päädyttiin?
Jeremy: Hyvä kun kysyit. Me olemme niin kyllästyneitä sinun ja Ulrichin riitelyyn, että Aelitan kanssa loimme huoneen, jossa ei voi virtualisoitua ilman että se tapahtuu tietokoneen kautta ja toisekseen, jossa teillä ei ole aseita.

Ulrich: Mutta miksi?
Odd: Koska meidän kaikkien elämä on hankaloitunut teidän takianne.
Yumi & Ulrich: …
Jeremy: Joten, olkaa hyvä ja keskustelkaa aivan rauhassa, me lähdetään käymään syömässä, tulemme parin tunnin päästä takaisin!

Yumi ja Ulrich vilkaisivat toisiaan, kun he tajusivat että mitä tahansa he tekisivät, he eivät pääsisi välttämään tätä. Jeremy kertoi että heillä olisi muutama tunti aikaa, joten se olisi täysin heistä kiinni, käyttäisivätkö he sen ajan tapellen, puhuen vai pitäen mykkäkoulua.

Yumi: Ummm… Ulrich?
Ulrich: …no?
Yumi: Onko jotain, mistä meidän pitäisi puhua?
Ulrich: *Tuijottaa* Kysytkö tuota tosissasi?
Yumi: *Kohauttaa olkapäitään* Minun mielestäni asiat ovat täysin selvät.
Ulrich: Selvä. *Kävelee huoneen toiselle puolelle murjottamaan*.

Parikymmentä minuuttia myöhemmin, Yumi päätti viimein antaa periksi. Hän tiesi mikä Ulrichia vaivasi, se vaivasi myös häntä. Mutta Ulrichin kanssa ei ollut helppoa, ensinnäkin Yumilla loppuisi piakkoin koulua, joten hän ei halunnut että heille tulisi uudelleen ero, vain koska Yumi valmistuisi peruskoulusta.  Hän ei halunnut Ulrichin kärsivän, mutta William ei auttanut asiaa millään tavalla. Joten ehkä olisi parempi selvittää asiat…

Yumi: Olen pahoillani Ulrich.
Ulrich: *Vilkaisee Yumia* Mitä?
Yumi: *Hymyilee* Sanoin että olen pahoillani.
Ulrich:… mistä?
Yumi: Siitä että aiheutan sinulle sydänsuruja.
Ulrich: Mi… mistä sinä moista sait päähäsi?
Yumi: Koska tiedän miltä sinusta tuntuu.
Ulrich: *Tuijottaa suu auki*
Yumi: Olen pahoillani siitä, että aiheutan sinulle aina vain enemmän ongelmia ja surua.
Ulrich: Siis…mitä…häh..?
Yumi: *Naurahtaa* Yritän tässä sinulle tunnustaa jotain, ja et edes ole perillä asiasta. *Puistaa päätään*
Ulrich: Siis… todellako?
Yumi: Kyllä vain, tajusithan sinä lopulta.
Ulrich: Entä… entäs William?
Yumi: Hän ei ole sinä. Ja hän tietää sen myös.
Ulrich: Mu-mut…
Yumi: *Nostaa kulmaansa* Niin? Pitääkö minun tavuttaa se sinulle?
Ulrich: … Kyllä? *Sanoo pienellä äänellä*
Yumi: Minä rakastan sinua.
Ulrich: *Ei osaa sanoa mitään*
Yumi: Ulrich?
Ulrich: *Juoksee halaamaan Yumia*
Yumi: *On hämmentynyt*
Ulrich: Minäkin sinua. *Kuiskaa*

He vain katsoivat toisiaan, kunnolla pitkään aikaan. Molemmat huomasivat muutoksia toisessa. Silloin he tajusivat, miten surullista ja mitätöntä elämä tulisi olemaan ilman toista. Tästä lähtien mikään, ei Sissi, William, X.A.N.A tai mikään muukaan tulisi heidän väliinsä. He olivat lopultakin yhtä, ja he aikoivat pitää asian sillä tavalla.

Sillä välin, muut olivat tulossa takaisin tehtaalle, katsomaan mitä ”rakastavaiset” (kuten Odd heitä nimitti) tekivät.  He olivat miettineet kaikki vaihtoehdot läpi; joko he olisivat sopineet, tai sitten eivät, tai jotain siltä väliltä.

Odd ja Kata halusivat nähdä, mikäli rakastavaiset tekisivät suuria tunnustuksia, mutta olivat skeptisiä, toisin kuin Aelitalla ei ollut mielipidettä ja Jeremy piti omansa omana tietonaan.

Jeremy: No niin, totuuden hetki. Yumi? Ulrich? Kuuletteko minua?
Yumi: Selvästi.
Jeremy: Oletteko sopineet siten, että voin devirtualisoida teidät?
Ulrich: Kyllä vain, Einstein.
Jeremy: Hyvä. Devirtualisoi Yumi, devirtualisoi Ulrich.

Odd ja Kata olivat vastassa skannereilla, kun molemmat astuivat ulos. He vilkaisivat kerran toisiaan ja punastuivat. Kata alkoi nauramaan ja Odd vain hymyili leveästi. Kaikkien ajatus oli ”Vihdoinkin!”.

Paria tuntia myöhemmin, koko kuusikko katseli auringon laskua, kun Sissi ilmestyi paikale, kiukkuisena kuin mikä. Tämä oli ilmeisesti kuullut että Yumi ja Ulrich olivat yhdessä, mikä ei ollut hänen mieleensä ollenkaan. Tämä taas saattoi kysymyksiin, miten Williamin kanssa tehtäisiin, mutta Yumi kertoi asian olevan hoidossa.

He kaikki päättivät nauttia päivästä, jolloin X.A.N.A ei hyökännyt, mutta he eivät myöskään halunneet koettaa onneaan, joten olivat varuillaan.
Illallisella Odd, Kata, Jeremy, Yumi ja Aelita juttelivat Alewista, ja mitä he tekisivät seuraavan kerran kun X.A.N.A hyökkäisi. Koska heidän olisi pakko keksiä parempi selitys kuin ”Voinko mennä vessaan?” tai ”Mulla on huono, olo voinko mennä terkkarille?”.

Yumi ja Ulrich viestittelivät koko illan, kunnes molemmat nukahtivat puhelin kädessään ja hymy huulillaan. Mutta X.A.N.A päätti pilata heidän onnensa, käynnistämällä hyökkäyksen keskellä yötä ja lähettämällä polymorfisen aaveen oikeaan maailmaan.

Jeremyn tietokone ilmoitti hyökkäyksestä, mutta koska hän oli niin väsynyt, hän ei herännyt. Minkäs sille mahtaa, on hankala yrittää olla luokkansa paras ja pelastaa maailmaa.

Joten nyt olisi liikkeellä polymorfinen aave, mitähän X.A.N.A:lla on mielessä tällä kertaa? 

                                                                                                                                   

©2017 Code Lyoko-kerho - suntuubi.com